22. kesäkuuta 2017

Neljä vuotta ympäristöoikeutta

Neljäs vuosi yliopistossa alkaa olla paria koulutehtävää vaille pulkassa. Tää aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti, vastahan sitä oltiin fuksi kolmetoista ja aikataulun mukainen valmistuminen olis jo ens (?!?!?) keväänä. Tammikuussa sain hallintotieteiden kandidaatin paperit käteen, pääaineenani ympäristöoikeus- ja politiikka. Ens syksynä sitä pitää varmaan marssia jo gradusemmaan anomaan jelppiä ja helppiä, sillä koko gradun kirjotusurakka tuntuu tällä hetkellä niin ylitsepääsemättömältä... Jos kaikki menee niinkun oon ajatellut, valmistuisinkin sitten hallintotieteiden maisteriksi joulukuussa 2018.

Tää kuva on edelleen mun opiskelijakortin kuva. Mikä junnu, nyyhk! Vielä niin sinisen kirkkaat silmät ja opiskelun intoa palaa sisällä! Kas kaik' se on menetetty muutaman vuoden päästä!
Eka joulu omassa kotona (ainaki melkein)
Ekat omat viinilasit. Noi skumppalasit mulla on vieläkin!

Musta on jotenkin niin outoa ajatella miten kauan oon kirjottanut blogia. Se oli mun rippikesä, kun pistin pystyyn sivuston nimeltään villasukat.blogspot.com ja täällä sitä edelleenkin vaan ollaan. Oon kyllä poistanut paljon tekstejä ja palautellut osan luonnoksiin, joten käytännössä teille lukijoille näkyy vaan mun opiskeluaika. Mut miettikää, oon päässyt ripille kesällä 2009, siitä tulee ihan kohta pyöreät (tai ei-niin-pyöreät) kahdeksan vuotta! Jotenkin tuli kauheen nostalgia yhtäkkiä, ja niinpä olikin pakko päästä selailemaan kuvia tältä opiskeluajalta.

Ekojen kurssien ekoja muistiinpanoja.
Tää on selkeesti eka yliopistomaseselfie

Oikeasti mun mielestä opiskelu on edelleenkin ihan kivaa, ellei jopa kivempaa kun fuksivuonna. Sillon sitä oli vielä niin hukassa, enimmäkseen sen suhteen ettei tiennyt yhtään mitä edes haluaa opiskella. Nyt mulla on aika selkeät suunnitelmat (pitäs varmaan huolestua jos tässä vaiheessakaan ei tietäs mistään mitään). Luultavasti joko jatkan gradussakin maankäytön ja luonnonsuojelun yhteyksien parissa, tai sitten loikkaan tekemään jotain kansainvälisempää, luultavasti jotain EU-ympäristöoikeuden alalta. Meillä gradun teko sopii kyllä mulle sinänsä hyvin, sillä teen siis lopputyöni oikeustieteellisessä tiedekunnassa luultavasti lainopillista tutkimusta noudattaen, eli käytännössä luen paljon ja kirjoitan paljon. Ehkä jätän haastattelut ja muut suosiolla muille...

Olin kunnon amatööri kun en ikinä pessy pyykkejä tarpeeks aikasin
Ekat haalaribileet!
Yliopistoystävät lumen keskellä

Monesti multa kysellään että mihin oikeastaan valmistun ja mitä oikeastaan haluaisin tehdä. Siihen mulla ei oo yksiselitteistä vastausta edelleenkään. Käytännössä valmistun siis erikoisjuristitutkinnosta (HTK/HTM) ympäristöoikeuden ja -politiikan asiantuntijaksi. Meillä suuntautuminen jakautuu vielä kertaalleen joko oikeuteen tai politiikkaan, jossa jotenkin ajauduin sitten tuonne oikeustieteellisen puolelle. Ainahan näissä hommissa vain taivas on rajana (:-D), mutta periaatteessa mut vois työllistää julkinen (valtio tai kunta) hallintopuoli tai ministeriöhommat, yksityiset yritykset, erilaiset konsulttihommat, tutkijan hommat...

Eka (tai toka) opiskelijavappu
Eka ja vika kerta Demissä
Enpähän tällöin tiennytkään miten paljon tulisin tuon kirjan kanssa aikaa viettämään... Ympäristöoikeuden opiskelijan paras kaveri, en vaihtais mihinkään! ♥

Ympäristöoikeudessa kivaa on sen monitieteisyys ja monipuolisuus. Etenkin tämä toki mun pääaineessa, jossa yhdistellään politiikka ja oikeutta vähän oudollakin tavalla, ehkä siitä johtuen tämä pääaineyhdistelmä on kuollut ja kuopattu :-D Toki edelleenkin on tosi suosittua, että ympäristöoikeuden opiskelija ottaa sivuaineekseen ympäristöpolitiikan ja toisinpäin. Ympäristöoikeudella on selkeitä yhteyksiä moniin luonnontieteellisiin aloihin, metsäoikeuden kurssilla piti ihan kertailla että mitäs nämä erilaiset metsätyypit olikaan ja miten niitä pitikään hoitaa, ja luonnonsuojeluoikeudessa oli ihan järkevää tietää miten ne puro ja noro eroaakaan. Toki suuntautumismuotoja on monia, mutta periaatteessa ympäristöoikeudessa luonnontieteellisestä kiinnostuksesta on nyt ainakin hyötyä.

Murokuva koska miks ei
Aika paljon on tullut reissattua opiskelun ohella. "Opiskelijalla ei oo rahaa....."
Vasta kolmantena vuotena aloin hahmottamaan mitä haluan oikeastaan opiskella

Toki ympäristöoikeuden opiskelijana on myös helpottavaa tietää miten ympäristöala on koko ajan kovasti kasvamassa. Myös oikeustieteellistä koulutusta arvostetaan monilla ympäristöaloilla. Ympäristöasioita opiskellessa on myös koko ajan tosi ajan hermolla, sillä ympäristöoikeus on alana alati muuttuva ja mukautuva, sillä ympäristöön liittyvät haasteet ja ongelmatkin muuttuvat koko ajan. Samalla luonnollisesti muuttuu myös ympäristöoikeudellinen sääntely.

Suomifiilistelyä
Hollantifiilistelyä
Hollannissa tuli pyöräiltyä ja juotua olutta. Tän kuvan muistoihin yhdistyy jotenkin molemmat...

Blogi on siitä kiva paikka, että tänne saa ihan huoleti purkaa omaa tajunnanvirtaa ja ajatuksia. Tuskin tätäkään postausta luki kukaan ympäristöoikeutta opiskeleva tai asiaa harkitseva ihminen, mutta ihan sama! Ymppähommat on kivoja hommia, ja meidän kaikkien yhteisestä ympäristöstä on kivaa pitää huolta.

xoxo,
Ilona-Anniina

19. kesäkuuta 2017

Kesälomalla

Hollantipäivityksestä toiseen. Lupaan että mun elämään sisältyy kyllä muutakin kun tämä maa!

Eräänä kauniina keskiviikkona otettiin ja lähdettiin Sannin kanssa viikon kestävälle tyttöjen lomalle, tarkoituksena päästä nauttimaan meidän molempien suosikkimaista Hollannista ja Belgiasta, saada vähän irtiottoa arjesta ja lomailla oikein olan takaa. Lennettiin tuuliseen Amsterdamiin huonon sään vuoksi vähän myöhässä. Meiän ensimmäinen hostelli sijaitsi aika lähellä asemaa, ja osoittautui olemaan hyvin alhaisen luokituksen majoituspaikka. Ensimmäiset kolme yötä siellä kuitenkin vietettiin, kuumuudesta ja huonoista sängyistä selvittiin ja hengissäkin pysyttiin! Ekat kolme päivää kierreltiin meille molemmille tuttua Amsterdamia tosi rennosti: shoppailtiin, istuskeltiin puistoissa ja terasseilla, syötiin hyvin ja nautittiin. 


Lauantaina meillä lähti aamupäivällä juna kohti pohjoisen Belgian suurempaa kaupunkia Antwerpenia. Juna Amsterdamista Antwerpeniin kestää reilut kaks tuntia, ja matka menikin kivasti nukkuessa päikkäreitä. Antwerpenissa meitä hemmotteli mielettömän hyvät kelit: 28 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Lauantaina myös meidän matkaseurue tuplaantui, kun Sannin sisko Viivi tuli Brysselistä meitä moikkaamaan ja lontoolainen ihana Anni liittyi meiän seuraan loppulomaksi. Antwerpen on Amsterdamia hiljaisempi ja avarampi kaupunki (johtuuko siitä, että kadut ovat leveämpiä vai siitä, että ihmisiä on vähemmän?) niin kauniilla rakennuksilla ja imo tosi mukavilla ihmisillä, ainakin meidän hostellin työntekijät oli ihan eri luokkaa kun Amsterdamissa. Meillä oli hostelli huippupaikalla, Grote Marktin laidalla, ja kävi niinkin hyvä tuuri että saatiin neljästään majailla yksityisesti kuudentoista hengen doormissa. Loma-aikahan ei monissa maissa oo vielä alkanut, joten pahimmat turistirysät vältettiin kyllä molemmissa kaupungeissa. Antwerpenissa on jotain todella viehättävää ja ihanaa, ja upeat säät kruunas todellakin meidän pari päivää Belgiassa.


Kaks viimeistä yötä vietettiin taas Amsterdamissa, tällä kertaa tosin vähän inhimillisemmässä hostellissa kun ensimmäiset yöt. Shoppailtiin vielä matkan viimeisiä ostoksia (ja hikoiltiin paniikissa siitä, mahtuuko ne edes meidän rinkkoihin), herkuteltiin nepalilaista ruokaa, käytiin kanavaristeilyllä ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan tää loma oli ihan paras: oon nauranut enemmän kun aikoihin, muistellut vanhoja, fiilistellyt kaupunkia ja ollut oikeasti L O M A L L A. Mulla on paha tapa olla vähän tiukkis ja joskus on hankala antaa olla tai rentoutua. Tän loman aikana oon saanu juuri sitä mitä kaipasin: oon osannut antaa olla ja elää just nyt. 


Vasta junassa menossa Amsterdamin lentokentälle mulle tuli sellanen olo, että onpas kummallista lähteä Suomeen. Aika nopeasti sitä ilmeisesti taas kotiutuis hollantilaiseen elämään. Mun ikävä Nijmegeniin on nostanut päätään oikeastaan ihan vasta, varmaan nyt kun on saanut elämän Suomessa tasaantumaan. Nyt on vasta ollut aikaakin ajatella, että mitäs kaikkea siellä tulikaan tehtyä ja koettua, ja löydän itteni aina välillä selailemasta niitä kuvia haaveillen. Kyllä Alankomaat tulee varmaan aina olemaan jollain tavalla tosi spessu paikka, paikka jossa on helppo tuntea että on kotona. Ihanaa että vihdoin sellaisia paikkoja tuntuu myös mulle löytyvän, kun jossain vaiheessa en tiennyt että missä mun tulevaisuuden koti on. Nyt tiedän, että kyllä se Suomessa on nyt ja aina, mutta silti pieni palanen musta halajaa varmaan aina Hollantiinkin.

xoxo,
Ilona-Anniina