31. maaliskuuta 2013

Miten arvoni ja asenteeni ovat muuttuneet?

Teini-iän tullessa jokainen kokee myllerrystä omassa elämässään. Ainakin minulta tuntu kaikki tuttu ja turvallinen välillä epävarmalta, kun en oikein tuntenut itseänikään. Paljon on muuttunut vuosien saatossa, ja tässä postauksessa kerronkin, miten asenteeni erinäisiä asioita kohtaan on muuttunut. Vai onko?

Perhe ja ystävät
Monesti sitä unohtaa olla kiitollinen perheestä, joka tuntuu arjessa (valitettavasti) miltei itsestäänselvyydeltä. Rakastan perhettäni kovasti, eikä sen tärkeys koskaan tule katoamaan.
Etenkin nyt suuren muutoksen, omilleen muuttamisen ja eri paikkakunnille lähdön, kynnyksellä ystävien merkityksen tajuaa. Oon suoraan sanottuna ihan hukassa ilman ystäviä. Eihän sitä lapsena ajatellut sen enempää, oli vaan kivaa että oli joku jonka kanssa leikkii barbeilla ja jolla oli siistejä lastenleffoja kotona. Ystävät on miulle kuin toinen perhe.


 Koulutus
Oon aina arvostanut koulutusta. Se ei ole muuttunut mihinkään. Onneksi suhtautuminen koulunkäyntiin on kuitenkin jonkin verran muuttunut: en enää vaadi iteltäni niin paljoa.
Yläasteella oli pakko saada kaikesta kymppi. Matikan ysistä aloin kerran itkemään (joo, ihan tajutonta) ja kasi kokeesta oli henkilökohtainen loukkaus. Piiskasin itteeni välillä ihan äärimmilleen, oli pakko osata kaikki heti nyt. Kemian koetta ennen luin koealueen yöllä kolmesti että saisin hyvän arvosanan. Ja mitä varten? NO EN YHTÄÄN MITÄÄN! Ei sillä kemian kympillä oo tehnyt yhtään mitään! Nykysin suon itselleni heikkouksia. Lukion päättötodistuksestakin muokkautui kyllä tosi hyvä, mutta esimerkiks kemian, matikan ja liikunnan suhteen en jaksanut stressata. Nykysin oon niin aikuinen että tajuan: ei miun ole pakko olla hyvä kaikessa.
Toinen koulutukseen liittyvä juttu on se, etten tahdokaan kouluttautua aina vaan pidemmälle ja pidemmälle. Sellasesta palkasta, jolla pystyn elättämään itseni ja perhettäni, oon todella tyytyväinen. Nykysin ammatilta haen vaan yhtä asiaa: sitä, että nautin siitä mitä teen. Vihaan kärttyisiä tyyppejä, ihmisiä jotka tekee työtä työn vuoksi. Mie haluaisin tehdä työtä siksi että se on mukavaa.

Vasemmalla peruskoulusta valmistunut ysiluokkalainen, oikealla lukion numeroita
Päihteet
En oo mikään puhtauden pyhimys ja oon käyttänyt päihteitä jo alaikäisenä. En tosiaan tupakoi, vaan juon alkoholia aina silloin tällöin juhliessa ja sitten joskus saunasiiderinä, ruoalla tms. Kohtuullisessa alkoholinkäytössä en nää mitään vikaa. Painotan sanaa kohtuullisessa. Alkoholipitoiset juomat on samanlaisia kuin muutkin, näin oon ajatellut pienestä asti. (jos ei lasketa sitä kun kerran pienenä totesin iskälle kaljasta: "ota vaan isä jos se auttaa" :-D)
Viimeisen vuoden aikana sitä on tajunnut miten paljon päihteet loppujen lopuksi osaakaan satuttaa. Miten viinanjuonti voi lähteä käsistä, ja miten paljon tuhoa se saa aikaan. Ei sitä oo ennen koskaan ajatellut. Sillä tavalla oon ehkä muuttunut "kriittisemmäksi" alkoholinkäyttöä kohtaa. Hyvä asia vaan, sillä osaan asettaa itelleni rajat ja tiedän miten minä voin käyttää alkoholia. En ikinä tahtoisi kokea alkoholismia enempää, en kenenkään läheiseni puolesta enkä itsellänikään.


 Minäkuva ja ulkonäkö
Niinkun varmasti useimmilla teinitytöillä, tämä kohta on muuttunut eniten. Pienenä tyttönä en ajatellut itseäni sen enempää. Pojaksi luuleminen satutti ja hävetti kun kasvoin isommaksi ja kehityin tytöksi.
Teini-iässä kaikki muuttu. Oon vieläkin käsittämättömän vihanen itelleni siitä, miten oon kohdellut itseäni. Pari kommenttia ulkonäöstäni, "joo taasko muka syöt sipsejä" ja "voishan noi sun reidet olla vähän kapeemmat" sai koko maailman ihan sekaisin, ja rankaisin itteeni siitä etten näyttänyt samalta kun lehdissä ja netissä kaikki muut. Olin maailman ällöttävin ja lihavin. Nykysin näitä kuvia katsellessa miulla on kamalan surullinen olo. Olisinpa osannut auttaa itseäni.
Keskimmäisen kuvan tytöllä ei ole kyllä grammaakaan ylimääräistä. En ees muista että olisin näyttänyt tuolta, mutta näköjään kyllä. Muistan vaan että oon aina olevinaan ollut iso. Kyllä tyttörukka sitten osaakin huijata itse itseään. Päiväkirjat täytty itseinhosta ja kritiikistä. Tuntu etten kelvannut kenellekään, vaikka ILMISELVÄSTI ainoa jolle en kelvannut olin minä itse. Nachoista ja dipistä tuli huono mieli, ja soimasin itteeni kun en harrastanut oikein liikuntaa. Tuntui, etten ollut minkään arvoinen.


On kaks asiaa jotka on muuttanut arvostusta itseeni kohtaan: uskonto ja läheiset. Uskonnon avulla oon myöntänyt itelleni että hei, olen arvokas yksilö ja Jumala on miun kanssa sekä rakastaa minuu tälläsenä. On oltava kiitollinen siitä mitä saa. Oonkin lähtenyt taas lihomaan, mutta hei, voitteko kuvitella että
tällä hetkellä, lihavampana kuin ikinä, olen ensimmäistä kertaa aidosti onnellinen minuna.
Muutos on tietenkin tapahtunut pään sisällä. En soimaa itseäni kokiksesta enkä suklaasta, ja M-kokoiset vaatteet ei ole pelottavia vaan ne on miulle sopivia.


Onnellisuus
Jossain vaiheessa tajusin, että elämällä on oikeasti vaan yks tavoite. Ei valmistua ylioppilaaks, saada hyvä työ, mennä naimisiin, saada lapsia... Vaan olla onnellinen.
Ilo on pohja miun elämään. Siihen nojaan kaiken muun. Kun yläasteen tyhminä teinivuosina ajattelin pelkkää mustaa, kaikki oli hirveetä ja kauheeta, niin tottakai olin monesti allapäin. Nykysin (onneksi) herään aamulla päivään jonka tahdon elää. Kun asetan "tavoitteeksi" olla iloinen, niin arvatkaas mitä: minä myös oon iloinen! Elämäntyylini vaihteleekin enimmäkseen vain tämän ajatuksen ympärillä.

Yritin oikeesti pitää lyhyenä.

xoxo,
Ilona-Anniina

28 kommenttia:

  1. Eiei, tälläsiä tekstejä ei voi eikä saa pitää lyhyinä, ja siks nää onkin parhaita! :) Vois itekin väsätä kesän lähestyessä tämmösen tapasen, ku on tullut kans mietittyä samoja asioita omalla kohdalla... Se on niin jännä, miten tässä aikuisuuden paikkeilla ja suurten muutoksien kynnyksellä alkaa pohdiskella tämmösiä.

    Sää oot ihan hurjan kaunis tyttö, muista aina se! ♥ Onneksi oot päässyt itseinhoajatuksista eroon! Iloisuus ja pirteys pukee sua, vaikka pelkistä kuvista ja videoista mää sen oonkin pannut merkille. :) Keep it going!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä tällänen postaus, pisti miettimään vähän että miten sitä on ite muuttunut. Ja hyvä välillä muistaa myös noita "huonoja" asioita kun tajuaa että on päässyt niiden yli :-)
      Kiitos paljon! ♥ Itseinho ei poistu koskaan kokonaan, mutta onneks nykyisin hymy tulee sydämestä asti :-)

      Poista
  2. tosi hieno kirjoitus! ihanaa ja rohkeeta että teit tällasen postauksen :-)

    VastaaPoista
  3. Voi miten kiva postaus!
    Ja haha ihana tuo "M-kokoiset vaatteet ei oo pelottavia" :-D Ja ihana tuo Santerin masukommentti! Mahtavaa että hyväksyt nykyään ittes just sellasena ku oot! Niin sun pitääki (niinku tietty jokaisen) mutta pakko sanoa että oot vaan mielettömän kaunis! Oon kyllä sanonu tätä samaa täällä joskus ennenki mutta ei kai ikinä voi kehua toisia liikaa, perus suomalainen luonne taitaa ollaki vähä sellanen ettei oo niin yleistä kehua :D

    Hyvää pääsiäisen jatkoa ja kiitos kivasta blogista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M koko oli joskus ihan gauhee siis tiiäx apua, mutta nykysin on niin parasta kun isompi koko tuntuu vaan hyvältä päällä.
      Kiitos paljon kehuista (ja se on kyllä totta ettei niitä voi koskaan saada "liikaa" :-D)

      Samoin siulle, ja kiitos itselles kun jaksat lukea! :-)

      Poista
  4. Voi tälläsiä postauksia on aivan ihana lukea ! (:
    Oot aivan mahtava ja ihailen sun positiivisuuttas ! <3

    VastaaPoista
  5. Tykästyin kans kommenttiin "M-kokoiset vaatteet ei ole pelottavia vaan ne on miulle sopivia". Hyvin ajateltu. Itsekin olen tullut iän myötä siihen lopputulokseen, että onnellisuus ei ole kiinni vaatekoosta, vaan siitä että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Ja mikään ei tee ihmistä kauniimmaksi kuin itsensä hyväksyminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite epäröin tuon kommentin lisäämistä, mutta hyvä että se tuli oikeassa valossa tekstissä esiin. Just enkä melkein samaa mieltä olen kyllä viimeisen lauseen kanssa. Se on kauneutta :)

      Poista
  6. Ihana postaus! Piristät näillä siu kirjotuksilla oikeesti miu päiviä! Oot niin kaunis ja hymyilevä ja nii iiihana ihminen että♥
    Oon lukenu sun blogias ihan tuolta alusta lähtien kun sulla oli nuo porkkananväriset kerrostetut hiukset :)
    Tsemppiä jatkoon!! :*

    VastaaPoista
  7. voi että Ilona sä vaan olet niin ihana! tiedätkös, arvostan todella todella paljon sitä, että uskalsit sanoa ajatuksesi suoraan ja kiertelemättä. ja komppaan sinua erityisesti tuon m-koon puolesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos paljon! Arvasin etten oo yksin tällästen juttujen kanssa, joten mikskäs ei kirjottaa kun varmasti on muita keillä on samoja asioita päässä pyörinyt. Kiitän kommentistasi :-)

      Poista
  8. Ite oon tuota samaa kokenu.. ''sulla on vähän isot reidet.. etsä sellasiin housuihin mahu.. joulukinkku..'' Olevinaan 'kavereitten' mielestä hyviä juttuja mut se taas johti siihen et en pitäny itteäni hyvänä ollenkaan.. toisaalta mun laihtuminen ei johtunu ollenkaan noista kommenteista vaan sai ns. lisä potkua siihen.. Ihastuin palavasti riparillani isoseen ja näin ollen niin paljon jännitti ja oli perhosia vatsassa että ei saanu syötyä.. laihuin viikon aikana sen muutaman kilon ja se jatku ja jatku ja loppujen lopuks olin jo alipainonen. Alussa en sitä ite huomannu mut kaverit sano et tissit hävis ymsyms ja et kui on pelottavaa etten syö. Nykysin oon ylpeästi vihdoinkin 50kg suht normipainonen tyttö :) Tääkin vaan osottaa sen että kyl se ajan kanssa se hyvä olo tulee.. teininä tulee hölmöiltyä ties mitä.. Sori että tuli tällänen avautumiskommentti mutta osasin jotenkin samaistua tohon. :)

    Oot huippu tyttö ja sun postauksia on ihana lukea!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avautumiskommentit ei haittaa ollenkaan, mutta ihana kuulla että voit nykysin paremmin kun ennen! :-)
      Kiitos paljon ♥

      Poista
  9. Ihana postaus ! :) Ihana ku uskallat olla niin avoin täällä blogisi puolella!

    ihan pieni mutta... voisitko oikolukea tekstisi?;) hassuja lauseita joissain kohdissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :))
      Oikoluen kaikki tekstit vähintään kahdesti, nyt vasta huomasin että tosiaan yhdestä lauseesta puuttuu välistä sanat "ilman että", mutta muuten mikään ei kyllä särähtänyt omaan korvaani :D

      Poista
  10. Olet mahtava! ♥ Ihailen sun elämänasennettas.

    Pakko sanoa että tuo "minäkuva ja ulkonäkö" -osion lukeminen tsemppas, ite just koitan saavuttaa vihdoin ja viimein tuon että hyväksyisin itseni sen kokoisena kuin olen. Kiitos!

    Ja tää uus ulkoasu on kiva! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Larissa, kunpa siekin voisit ymmärtää vaan että oot just täydellinen tollasena kun olet :)♥
      Kiitos kehuista, tässähän ihan punastuu!

      Poista
  11. Loistava postaus, ihana blogi ja IHANA SINÄ!

    Mullakin on ollu toi paino-/kokoasia aivan järkyttävän iso juttu aiemmin. Nyt oon päättäny, että niin kauan ku oon vaan terve, en jaksa soimata itteäni.
    Loistavaa kevättä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, kiitos paljon! :)
      Tuo on niin totta. Miksi on niin vaikee hyväksyä itteensä, vaikka on aivan NORMAALI? Ihanaa keväänjatkoa siullekin ♥

      Poista
  12. Aivan ihana postaus!! Tässä alko itekin miettiä omaa elämää ja omia arvoja :) Se on pelottavaa miten kaikki muuttuu, mutta toisaalta hyvä miten semmosista inhottavistakin asioista kasvaa yli (: Sinä jaksat aina piristää!

    aranciata-bu.blogspot.com

    VastaaPoista
  13. Sussa ei oo muuta isoa kun tissit :D
    Äläkä ymmärrä tätä väärin, en ole mikään pervo enkä lepakko :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D En ole kyllä tästä samaa mieltä, mutta... Kiitos? Kai? :-D

      Poista