29. tammikuuta 2014

Champagne showers

Viime torstaina pääsin käyttämään ensimmäistä kertaa opiskelijahaalariani. Kyseessä oli meidän mantsan fuksien haalarikastajaiset, eli tiiviillä ja tutulla porukalla juhlittiin tällä kertaa. Ilta alko siis ihan oikealla kasteella, kun fuksit pistettiin riviin ja skumppaa suihkutettiin päälle. Ite olin kameran takana koko illan, mutta tais miunkin haalarit vähän ottaa osumaa kasteessa. Onneks ei kamera sentään :-D


Meidän porukassa on siis haalareita kahdessa eri värissä: on turkooseja ja limevihreitä. Turkoosit haalarit on maantieteen ja yhteiskuntamaantieteen opiskelijoilla ja vihreät sitten ympäristöpolitiikkalaisilla. Mulla on siis noi vihreet :-) Illan aikana oli saunavuorot, seurapelejä, tanssimista, ruokaa, haalareihin kirjottelua ja ihan vaan yhteistä hengailua. Baarissa sit vielä laulaa luikautettiin Puumaa mä metsästän ja kotona hihitettiin muovikassissa kannetulle pitsalle niin että alko koskee mahaan, selkään ja poskiin. Good memories :-D


Tänään miun piti lukea tenttiin. En lukenut. Mutta RTBB&JS:n Oulun keikalle on liput hankittu!!! Olispa jo maaliskuu!!!



xoxo,
Ilona-Anniina

26. tammikuuta 2014

Pakkaspäivät

Syystä ja toisesta en oo saanu itteäni kirjottamaan tätä blogia vähään aikaan. Ehkä pakkanen, ehkä arki joka ei tunnu arjelta, ehkä kaikki muut. Täällä on ainakin ollu hurjan kylmät kelit, joten taivuin hankkimaan bussikortin kuukauden ajaks. Oon käyny ahkerasti jumppailemassa, kokeillut vihersmoothien tekoa ja nauttinut sekä kammonnut ulkona olemista. Töissäkin on tullu oltua, purettua liian ihania aurinkolasitilauksia (I want them all. Now.). Paras uutinen pitkään aikaan on kuitenkin se, että taidan lähteä maaliskuussa kattomaan Ricky-Tick Big Band & Julkista Sanaa. Mulla pääsee varmaan itku, saan hirveen hepulin ja luultavasti tanssin niin kun huomista ei ois.


Kävin menneellä viikolla kuvaamassa naapurikirkon luona ja rannassa. Talvi rauhottaa minuu. Tein samalla reissulla pari tosi mieluisaa kirpparilöytöä, ja bussimatkalla kotiin hymyilytti kovasti. Oon miettinyt paljon mitä haluun tulevaisuudelta. Ennen haaveilin vaan omasta kämpästä ja opiskelupaikasta, mutta nyt haluisin vähän tarkempia tietoja. Mitä haluan opiskella? Mitä haluan tehä työkseni? Missä haluan asua? Ahdistaa ettei vastaukset tuu sormia napsauttamalla. Tiiän että on vielä paljon aikaa, mutta oon jotenkin malttamaton. En haluais velloa ympäriinsä, vaan tietää mitä tahdon ja sitten määrätietoisesti toteuttaa sen. Nyt ainakin tahdon keittää kahvia ja kattoo Supernaturalia.


xoxo,
Ilona-Anniina

13. tammikuuta 2014

Se on jatsii

Lauantaina lähdettiin siis vietettiin kavereiden kanssa iltaa kun keskiviikkona Sanni suuntaa au pairiksi Belgiaan. Oltiin alkuilta tässä miun kämpillä, katottiin youtube-videoita (? :-D varmaan puolet illasta meni tähän) ja hengailtiin, kunnes yhentoista jälkeen lähettiin käppäilemään Kerubia kohti. Baarissa näin vielä opiskelukamuja ja siskoa, joten kivaa oli kyllä :-) Päälle pääs uus valkoinen bandeau-toppi Seppälän alennusmyynneistä ja kirpparilta eurolla löydetty turkoosi toppi.


Vihdoin ja viimein on alkanut kunnon pakkaskelit myös täällä itäisessä Suomessa. Oon päässyt käyttämään uutta toppatakkiani (vanha repes kainalosta, hupsista) ja nauttimaan nätistä säästä. Vaikka pyöräily pakkasilmalla ei ookaan herkkua, niin kyllä silti on niin paljon parempi mieli kun on kunnollinen kirkas pakkaskeli. Voi kun sadepäivät olis tältä talvelta ohitse... Mulla on nimittäin aika kivat maisemat koulumatkalla. Otin blenderin mukaan vanhempieni luota ja nyt oon ihan hurahtanut mustikka- ja kiivi-banaani-smoothieen. Nam.


Kävin äsken viemässä kirpparikamat paikoilleen. Huomisesta alkaa siis paikkani!
Joensuun Valintakirppis, paikkanumero 71, ajalla 14.-20.1.2014
Paikalta löytyy vaatteita, asusteita, sisustusjuttuja ja joitain kynsijuttuja.


xoxo,
Ilona-Anniina

12. tammikuuta 2014

Hulvatonta hölöttelyä videolla


Jees, videota tällä kertaa! Tää on siis kuvattu jo perjantaina, joten kun puhun että "lähetään huomenna juhlimaan" niin puhun siis eilisestä eli lauantaista. Oli yllättävän hauskaa kuvata tätä videota! Toi alotuskuvakin on niin priceless.

xoxo,
Ilona-Anniina

ps. I ♥ Tommy Lindgren

10. tammikuuta 2014

Ylitsepääsemätöntäkö opiskelua

Nyt kun ensimmäinen syksy yliopistossa on ohi, voisin kirjotella vähän fiiliksiä kuluneelta lukukaudelta. Keväällä hain siis kolmelle eri alalle, kaikkiin Joensuuhun yliopistoon: opinto-ohjaajan koulutukseen, yleisen kasvatustieteen asiantuntijakoulutukseen sekä maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa. Pääsin sisälle kasvatustieteen koulutukseen ja mantsaan. Viimeiseksi mainitun valitsin pitkän pohdinnan jälkeen syystä joka on vieläkin hieman epäselvä. Ehkä uteliaisuudesta, ehkä kokeilunhalusta, ehkä siksi että nousin yllättäen varasijalta opiskelijaksi, ehkä jostain sisällä kytevästä halusta perehtyä maantietoon enemmänkin. Oon tosi kiitollinen että tein valinnan jota en uskonut tekeväni!

Siinä meidän ainejärjestöjen logot! Kuulun siis kahteen ainejärjestöön, Coriolikseen (maantiede) ja Loikkaan (ympäristöpolitiikka). Ainejärjestö on siis opiskelijoiden yhdistys joka ajaa meidän opiskelijoiden etuja, järjestää tapahtumia jne.

Oon meidän opiskelijoiden keskuudessa vähän erilainen sen vuoksi etten oo kirjottanut maantietoa. En edes oo käynyt yhtäkään ylimääräistä mantsan kurssia lukiossa, vaan tässä sitä opiskellaan yliopistossa pohjalla kaksi pakollista maantieteen lukiokurssia ja pääsykokeisiin lukeminen. Tietysti mantsa on ollut aihe joka minuu on aina kiehtonut, mutta pitää kyllä myöntää että ei, en vieläkään osaa sijoittaa kaikkia Suomen kaupunkeja kartalle ja Euroopankin valtiot menee sekasin. Silti ensimmäinen syksy on mennyt mulla tosi hyvin, pian on 24 opintopistettä plakkarissa ja hyväksytty/hylätty-kurssien lisäksi arvosanat on 4:n luokkaa. (arvosteluasteikko on siis 1-5)

Tästä se kaikki alkoi! Pääsykokeita varten piti siis lukea lukion maantieteen oppikirjat.

Itä-Suomen yliopistossa hakukohde oli siis nimeltään maantiede ja ympäristöpolitiikka. Tämä siksi että vasta keväällä tehdään valinta pääaineesta, sillä ensimmäinen vuosi menee miltei kokonaan kaikille yhteisten kurssien suorittamisessa. Pääainevaihtoehtoja on kolme: 1) maantiede (joka jakautuu opettajiin ja tutkijoihinvaimitänenytonkaan) 2) yhteiskuntamaantiede 3) ympäristöpolitiikka ja –oikeus. Pääaineekseni olisi tarkotus valita juurikin tuo ympäristöpolitiikka, sillä minuu kiinnostaa opintojen yhteiskuntatieteellisyys ja ongelma-ratkaisu-keskeisyys. Eli opettajaa minusta ei siis oo tulossa. Sivuainetta mulla ei vielä ole, mutta keväällä käyn luultavasti ainakin historiaa, ehkä jotain yhteiskuntatieteitä ja jos uskallan niin myös oikeustieteitä.

Yliopiston joululounas. En tiiä miks laitoin tän kuvan. En keksinyt muutakaan. Tiesittekö että kello on 00:37? Väsyttää.

Monelle nää seuraavat jutut on varmasti tuttuja, mutta kirjotan nyt vähän yliopistossa opiskelusta näin minuu nuorempia lukijoita ajatellen :-) Korjatkaa jos kirjotan jotain väärin… En osaa kertoa opinnoista kauheen laajasti, sillä a) olen fuksi eli ensimmäisen vuoden opiskelija b) olen opiskellut vain tätä yhtä ainetta. Eli opinnot jakautuu kahtia: kandintutkintoon ja maisterintutkintoon. Ensimmäinen on 180 opintopistettä ja toinen 120 op. Suoritustahdiksi taidetaan sanoa 60 op vuoteen, mutta Kela vaatii opintotukien saamiseksi suoritettavaks 45 op ja se on ainakin itelläni tavoitteena :-D Yliopistossa on vaikka millasia erilaisia ”kurssityyppejä” riippuen vähän opiskeltavasta aineesta. Meillä on ollut luentokursseja, joiden päätteeks on ollut luentoihin perustuva tentti/oppimispäiväkirja/oppimistehtävä (essee tms). Sen lisäks tähän mennessä on ollut yks kirjatentti, johon siis luettiin vaan annettu materiaali ja sitten mentiin tenttimään se.

Ihka aito yliopistominä! Kaupunkisuunnistus tais olla ensimmäinen tapahtuma ja kivvaa ol

Tenteistäkin on varmasti monia eri mielipiteitä, mutta sen verran voin ite sanoa että miun mielestä ainakin ne on ollut vaikeudeltaan tosi vaihtelevia. Jotkut on ollut mielestäni jopa helppoja, toiset vähän niinkun lukion kurssikokeita ja jotkut luultavasti vaikeampiakin. Nyt syksyllä kun ei oo mitään mielettömän haastavia kursseja ollut vielä (ympäristöoikeutta odotellessa). Luettavaa on kyllä enemmän kuin lukiossa, mutta toisaalta tentit on aika lyhyitä, meillä ainakin on ollut vaan kaks esseetä pisimmillään, ja nekin oon kirjottanut 1-2 sivun pituisiksi tiiviiksi paketeiksi. Toisaalta toisellla paikkakunnalla kasvatustiedettä opiskeleva kaverini on kyllä joutunut tekemään hurjasti enemmän töitä (kaikenlaisia esseitä, portfolioita, oppimispäiväkirjoja jne.), tenttien alueet on ollut paljon pidempiä kuin meillä ja silti opintopisteitä on tullut vähemmän. En haluu yhtään vähätellä koska miusta maantieto on ainakin erittäin monipuolinen ja vaikeasti hahmotettava tiede, mutta ehkä meillä on ollut tää ensimmäinen syksy ainakin jokseenkin ”helppo” :-D En siis todellakaan osaa sanoa millasta on opiskella luokanopettajaks Rovaniemellä, kemistiks Joensuussa tai asianajajaks Helsingissä. Hyvä kun tiedän edes millasta on opiskella maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa Joensuussa.

Kahvia, kalenteri ja kunnon yöunet. Kolmen koon periaate, niillä pääsee jo pitkälle. Ainiin ja kuivat sukat. Neljän koon periaate sittenkin.

Yliopisto on täyttänyt oikeastaan kaikki odotukseni. Maantieteen opiskelu sen sijaan on ylittänyt kaikki ne aivan mennen tullen. En oo vielä joutunut lukemaan takapuoli kiinni penkissä joka päivä klo 8-16 vaan oon (tietoisesti) aloittanut opiskelut aika rennosti. Itse asiassa tähän mennessä opiskelu on ollut mielestäni rennompaa (?) kun lukiossa, sillä ei tarvi herätä joka päivä seittemältä eikä tarvii opiskella sitä mikä ei kiinnosta ei sitten yhtään ja taistella että pääsee matematiikan kurssit läpi. Varmaan vähän eri fiilis kun vääntää gradua, mutta ainakin tää opiskelu on paljon palkitsevampaa kun lukion pakolliset kurssit oli. Jokainen opiskelija ja opiskelijan tarina on erilainen, mutta mie nyt oon vaan luonteeltani sellanen etten osaa oikein stressata. Elämä järjestyy kuitenkin. Hyvillä mielin odotan siis kevättä, ehkä sitten ensi viikosta alkaen on taas uudet erilaiset haasteet ja kevään lopuks kirjotan tekstin siitä miten KAMALAA JA STRESSAAVAA YLIOPISTO ON APUAAAAA. Niin ei siis ainakaan vielä (toivottavasti ei ikinä!).

Liitän tän kuvan aina mukaan kun kirjotan blogissani koulutuksesta, unelmista tai tulevaisuudesta. Siinä asioita, jotka on tärkeä muistaa.

Kyllä täällä pärjää. Ei tätä opiskelua tarvinnutkaan pelätä. Ja Joensuu on jees. Ja tää postaus oli jotenkin hölmö. Kyselkää niin vastaan, vaikea saada kaikkea ylös yhteen kirjotukseen. En kirjottanut kamalasti maantieteen opiskelusta tarkemmin, joten jos täällä joku miettii jotain siihen liittyvää niin eikun kysymään! Dippadappadeedaa!

xoxo,
Ilona-Anniina

Ei sanota elämälle ei

Viimeinen viikko on mennyt kyllä niin nopeesti ettei mitään rajaa. En oikeestaan edes tiedä mihin kaikki aika on hävinnyt? Oon lomaillut, ollut ilman huolia, tehnyt niin kun huvittaa. Onneks kaverit on ollu Joensuussa niin ei oo ehtinyt tulla tylsää. Ollaankin vietetty paljon aikaa ihan vaan hengaillen ja jutustellen, mikä on ihan parasta. Yhden asian oon vihdoin ja viimein saanut aikaseks: alotettua kuntosalin jäsenyyden! Oon nauttinut rauhallisista aamuista, syönyt hyvää aamupalaa ja katsonut kohta kaks tuotantokautta Supernaturalia. Netflixistä on tullut kyllä tänä syksynä ystäväni, sillä oon kattonut Supernaturalin lisäks Pakoa, Breaking Badia, Uutta Sherlockia, Modern familya, leffoja...


Oon mie muutakin oikeesti tehnyt kun kattonut telkkaria. Varasin kirpparipaikan ja hinnottelin kaikki tuotteet. Paikasta lähempänä lisää, mutta se alkaa siis ensi viikon tiistaina eli 14.1. :-) Sen lisäks oon tehnyt kevään kurssivalinnat ja käynyt lainaamassa kirjastosta historian ja nuorisotutkimuksen tenttikirjoja. En siis tiedä vielä mitä lukisin sivuaineenani (enhän tiedä edes pääainettani, meillä tehdään valinta maantieteen, yhteiskuntamaantieteen sekä ympäristöpolitiikan ja -oikeuden välillä vasta myöhemmin keväällä :-D). Sen takia opinnot on vielä vähän hujanhajan, saas nähdä millanen kokonaisuus lopulta on kasassa. Joka aamu hymyilen kun keitän aamukahvia kun nään mahtavan Jari Sillanpää seinäkalenterini vuodelle 2014. Kyllä se Jartsa sit on vaan niiiiin ihana. Ostin myös ensimmäisen elävän kukkani. Se tippui heti parkkipaikka-kotiovi-matkalla maahan.


Voi vitsi mikä sillisalaattien sillisalaatti tämäkin postaus. Voisin mennä nukkumaan.

xoxo,
Ilona-Anniina

3. tammikuuta 2014

Tammikuu

Ihan käsittämätöntä että on vuosi 2014. Uuden vuoden vaihtumista juhlittiin kavereiden kanssa. Tein illaks pitsaa ja tytöt toi salaattia tarjolle. Aika meni eri pelejä pelatessa: pleikkaripelejä, korttipelejä, beer pongia... Käytiin me muutamat pienet raketitkin ampumassa. Kuoharit poksauteltiin ja vuoden vaihtuessa tietysti huudettiin niin paljon kun ääntä lähti. Oli tosi hauskaa viettää isommalla porukalla iltaa, kun kerrankin oli iso tila käytössä eikä kiire ollut mihinkään.


Oon vieläkin jatkanut kirpparishoppailun linjaa. Löysin vihdoin ja viimein sen perinteisen mallisen, oikean kokoisen punaisen Marimekon pallopaidan. Siitä sai pulittaa 8 euroa, mutta kelpaa sillä uutena tää maksais suolaiset 70 euroa. Sen lisäks löysin pari pirteää kukkapaitaa (kukkaprinttiä ei voi olla vaatekaapissani koskaan liikaa) ja farkkupaidan. Sain myös vihdoin joululahjaksi saadut Marimekon Rips-sukkahousut käyttöön, ja voin aidosti sanoa etten koskaan oo rakastanut mitään vaatekappaletta niin paljoa kun noita. Kunhan voitan lotossa niin ostan kaikki vaatteeni ja tavarani Marimekosta. (ps. sitä odotellessa sillä en lottoa edes)


En oo tehnyt uudelle vuodelle lupauksia, mutta odotan innolla mitä se tuo tullessaan. En oo vieläkään täysin varma jatkosta, sillä jostain syystä nyt on tullut hinku muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Maantiedon ja ympäristöpolitiikan opiskelu on kyllä ollut miusta tosi mukavaa, mutta toisaalta sydän halajais kokeilemaan muitakin aloja. Oon aina ollut tosi varovainen, pelännyt kaikkea uutta ja vältellyt haasteita, mutta jostain syystä tänä vuonna tekis mieli ylittää itteni ja tehdä jotain mitä en koskaan ajatellut tekeväni. Muuttaa vaikka Lappiin poronkasvattajaks. Se tässä miun tilanteessa onkin parasta ja samalla pahinta: vaikka viihdyn nykyisessä tilanteessani hyvin, toisaalta haluaisin aina jotain muutakin. Pitää varmaan elää hetkessä! :-)


xoxo,
Ilona-Anniina