3. tammikuuta 2014

Tammikuu

Ihan käsittämätöntä että on vuosi 2014. Uuden vuoden vaihtumista juhlittiin kavereiden kanssa. Tein illaks pitsaa ja tytöt toi salaattia tarjolle. Aika meni eri pelejä pelatessa: pleikkaripelejä, korttipelejä, beer pongia... Käytiin me muutamat pienet raketitkin ampumassa. Kuoharit poksauteltiin ja vuoden vaihtuessa tietysti huudettiin niin paljon kun ääntä lähti. Oli tosi hauskaa viettää isommalla porukalla iltaa, kun kerrankin oli iso tila käytössä eikä kiire ollut mihinkään.


Oon vieläkin jatkanut kirpparishoppailun linjaa. Löysin vihdoin ja viimein sen perinteisen mallisen, oikean kokoisen punaisen Marimekon pallopaidan. Siitä sai pulittaa 8 euroa, mutta kelpaa sillä uutena tää maksais suolaiset 70 euroa. Sen lisäks löysin pari pirteää kukkapaitaa (kukkaprinttiä ei voi olla vaatekaapissani koskaan liikaa) ja farkkupaidan. Sain myös vihdoin joululahjaksi saadut Marimekon Rips-sukkahousut käyttöön, ja voin aidosti sanoa etten koskaan oo rakastanut mitään vaatekappaletta niin paljoa kun noita. Kunhan voitan lotossa niin ostan kaikki vaatteeni ja tavarani Marimekosta. (ps. sitä odotellessa sillä en lottoa edes)


En oo tehnyt uudelle vuodelle lupauksia, mutta odotan innolla mitä se tuo tullessaan. En oo vieläkään täysin varma jatkosta, sillä jostain syystä nyt on tullut hinku muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Maantiedon ja ympäristöpolitiikan opiskelu on kyllä ollut miusta tosi mukavaa, mutta toisaalta sydän halajais kokeilemaan muitakin aloja. Oon aina ollut tosi varovainen, pelännyt kaikkea uutta ja vältellyt haasteita, mutta jostain syystä tänä vuonna tekis mieli ylittää itteni ja tehdä jotain mitä en koskaan ajatellut tekeväni. Muuttaa vaikka Lappiin poronkasvattajaks. Se tässä miun tilanteessa onkin parasta ja samalla pahinta: vaikka viihdyn nykyisessä tilanteessani hyvin, toisaalta haluaisin aina jotain muutakin. Pitää varmaan elää hetkessä! :-)


xoxo,
Ilona-Anniina

10 kommenttia:

  1. Mitkä muut alat sinnuu kiinnostaa ja mikä ois siun unelmatyö?? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meteorologia, ympäristötiede, opinto-ohjaajan koulutus, kasvatustiede... En sitten tiedä että mikä näistä olis se täysin oma juttu lopulta :-D Unelmatyöstä en osaa sanoa vielä yhtään.

      Poista
  2. kannattaa todellakin kokeilla rajojaan ja lähteä tutun ja turvallisen ulkopuolelle. sieltä voi löytää vaikka mitä :) ja toi on just paras elämänvaihe kun ei oo vielä miestä ja lapsia, vakiduunia ja muita velvollisuuksia mitkä sitois mihinkään, joten suosittelen ehdottomasti testaamaan elämää myös joensuun (ja suomenkin) ulkopuolella. sulla on kiva blogi btw!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Oon vaan miltei aina ollut sellainen "koti-ihminen", tuttu ja turvallinen on hyvä ja siks kaikki uus pelottaa. Saa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuukaan :)

      Poista
  3. voi kun oot niin säkenöivän kaunis!!:)

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että sää uskallat rohkeesti kertoo täällä blogissa just tollasii vähän syvempiäkin juttuja, mut ainakin sait ajattelemaan täällä ruudun toisella puolella paljonkin omia suunnitelmia ja toiveita. Mää pidän itseäni aikamoisena vässykkänä kun mietitään just tämmösiä juttuja, et "uskallanko lähtee yrittämään jotain uutta, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin just nyt, mutta kuitenkin se ajatus siitä miten paljon paremmin ja onnellisemmin vois asiat toisaalta olla erilaisessa tilanteessa". Mua ainakin pelottaa, että ahnehdin jotenkin liikaa, ja kaikki meneekin päin prinkkalaa sen sijaan että olisin vaan tyytynyt aikasempaan. Mutta haluaisin oikeesti yrittää joskus mennä sen oman mukavuusrajan yli, ja ehkäpä meenkin vielä piakkoinkin :) Mut siis tän sekavan sepustuksen tarkoituksena oli kiittää sua, sait mut pohdiskelemaan oikeen kunnolla, ja tais tää tulla mulle vielä oikeeseen saumaankin :)

    Ps. Oon jo pari vuotta sua seuraillu ja oot ihana, jatka samaa rataa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, kiitos vaan itselles! :) Onpas mahtavaa että miun höpinät saa jonkun pohdiskelemaan myös omaa tilannettaan.

      Voin samaistua ihan täysin tohon kaikkeen mitä kirjotit. Vaikka tiedän että kotikaupunkiin voi aina palata, niin silti muualle lähteminen jännittää. Juurikin sen takia että entä jos se toisenlainen elämä ei olekaan sit hohdokasta ja kivaa. Sen lisäks oon paha "mitäpä jos"-tapaus. Aina mietin että mitäpä jos olisin tehnyt toisin. Mitäpä jos en olisikaan jäänyt Joensuuhun, mitäpä jos lähden toiselle paikkakunnalle enkä olekaan onnellinen, mitäpä jos sattuu sitä tai tätä. Välillä pitäis varmaan vaan osata päästää irti ja uskaltaa edes yrittää :-)

      Poista
  5. sä oot varmaan joskus jossain vaiheessa sen täällä blogissa jo kertanutkin et miten sä tonne optikkoliikkeeseen päädyit töihin ? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin keväällä muutaman vuoron apulaisena, siskon kautta sain tietää siitä paikasta. Syksyllä avattiin sitten uus liike, johon optikko soitti ja pyys minuu viikonloppuavuks töihin :)

      Poista