10. tammikuuta 2014

Ylitsepääsemätöntäkö opiskelua

Nyt kun ensimmäinen syksy yliopistossa on ohi, voisin kirjotella vähän fiiliksiä kuluneelta lukukaudelta. Keväällä hain siis kolmelle eri alalle, kaikkiin Joensuuhun yliopistoon: opinto-ohjaajan koulutukseen, yleisen kasvatustieteen asiantuntijakoulutukseen sekä maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa. Pääsin sisälle kasvatustieteen koulutukseen ja mantsaan. Viimeiseksi mainitun valitsin pitkän pohdinnan jälkeen syystä joka on vieläkin hieman epäselvä. Ehkä uteliaisuudesta, ehkä kokeilunhalusta, ehkä siksi että nousin yllättäen varasijalta opiskelijaksi, ehkä jostain sisällä kytevästä halusta perehtyä maantietoon enemmänkin. Oon tosi kiitollinen että tein valinnan jota en uskonut tekeväni!

Siinä meidän ainejärjestöjen logot! Kuulun siis kahteen ainejärjestöön, Coriolikseen (maantiede) ja Loikkaan (ympäristöpolitiikka). Ainejärjestö on siis opiskelijoiden yhdistys joka ajaa meidän opiskelijoiden etuja, järjestää tapahtumia jne.

Oon meidän opiskelijoiden keskuudessa vähän erilainen sen vuoksi etten oo kirjottanut maantietoa. En edes oo käynyt yhtäkään ylimääräistä mantsan kurssia lukiossa, vaan tässä sitä opiskellaan yliopistossa pohjalla kaksi pakollista maantieteen lukiokurssia ja pääsykokeisiin lukeminen. Tietysti mantsa on ollut aihe joka minuu on aina kiehtonut, mutta pitää kyllä myöntää että ei, en vieläkään osaa sijoittaa kaikkia Suomen kaupunkeja kartalle ja Euroopankin valtiot menee sekasin. Silti ensimmäinen syksy on mennyt mulla tosi hyvin, pian on 24 opintopistettä plakkarissa ja hyväksytty/hylätty-kurssien lisäksi arvosanat on 4:n luokkaa. (arvosteluasteikko on siis 1-5)

Tästä se kaikki alkoi! Pääsykokeita varten piti siis lukea lukion maantieteen oppikirjat.

Itä-Suomen yliopistossa hakukohde oli siis nimeltään maantiede ja ympäristöpolitiikka. Tämä siksi että vasta keväällä tehdään valinta pääaineesta, sillä ensimmäinen vuosi menee miltei kokonaan kaikille yhteisten kurssien suorittamisessa. Pääainevaihtoehtoja on kolme: 1) maantiede (joka jakautuu opettajiin ja tutkijoihinvaimitänenytonkaan) 2) yhteiskuntamaantiede 3) ympäristöpolitiikka ja –oikeus. Pääaineekseni olisi tarkotus valita juurikin tuo ympäristöpolitiikka, sillä minuu kiinnostaa opintojen yhteiskuntatieteellisyys ja ongelma-ratkaisu-keskeisyys. Eli opettajaa minusta ei siis oo tulossa. Sivuainetta mulla ei vielä ole, mutta keväällä käyn luultavasti ainakin historiaa, ehkä jotain yhteiskuntatieteitä ja jos uskallan niin myös oikeustieteitä.

Yliopiston joululounas. En tiiä miks laitoin tän kuvan. En keksinyt muutakaan. Tiesittekö että kello on 00:37? Väsyttää.

Monelle nää seuraavat jutut on varmasti tuttuja, mutta kirjotan nyt vähän yliopistossa opiskelusta näin minuu nuorempia lukijoita ajatellen :-) Korjatkaa jos kirjotan jotain väärin… En osaa kertoa opinnoista kauheen laajasti, sillä a) olen fuksi eli ensimmäisen vuoden opiskelija b) olen opiskellut vain tätä yhtä ainetta. Eli opinnot jakautuu kahtia: kandintutkintoon ja maisterintutkintoon. Ensimmäinen on 180 opintopistettä ja toinen 120 op. Suoritustahdiksi taidetaan sanoa 60 op vuoteen, mutta Kela vaatii opintotukien saamiseksi suoritettavaks 45 op ja se on ainakin itelläni tavoitteena :-D Yliopistossa on vaikka millasia erilaisia ”kurssityyppejä” riippuen vähän opiskeltavasta aineesta. Meillä on ollut luentokursseja, joiden päätteeks on ollut luentoihin perustuva tentti/oppimispäiväkirja/oppimistehtävä (essee tms). Sen lisäks tähän mennessä on ollut yks kirjatentti, johon siis luettiin vaan annettu materiaali ja sitten mentiin tenttimään se.

Ihka aito yliopistominä! Kaupunkisuunnistus tais olla ensimmäinen tapahtuma ja kivvaa ol

Tenteistäkin on varmasti monia eri mielipiteitä, mutta sen verran voin ite sanoa että miun mielestä ainakin ne on ollut vaikeudeltaan tosi vaihtelevia. Jotkut on ollut mielestäni jopa helppoja, toiset vähän niinkun lukion kurssikokeita ja jotkut luultavasti vaikeampiakin. Nyt syksyllä kun ei oo mitään mielettömän haastavia kursseja ollut vielä (ympäristöoikeutta odotellessa). Luettavaa on kyllä enemmän kuin lukiossa, mutta toisaalta tentit on aika lyhyitä, meillä ainakin on ollut vaan kaks esseetä pisimmillään, ja nekin oon kirjottanut 1-2 sivun pituisiksi tiiviiksi paketeiksi. Toisaalta toisellla paikkakunnalla kasvatustiedettä opiskeleva kaverini on kyllä joutunut tekemään hurjasti enemmän töitä (kaikenlaisia esseitä, portfolioita, oppimispäiväkirjoja jne.), tenttien alueet on ollut paljon pidempiä kuin meillä ja silti opintopisteitä on tullut vähemmän. En haluu yhtään vähätellä koska miusta maantieto on ainakin erittäin monipuolinen ja vaikeasti hahmotettava tiede, mutta ehkä meillä on ollut tää ensimmäinen syksy ainakin jokseenkin ”helppo” :-D En siis todellakaan osaa sanoa millasta on opiskella luokanopettajaks Rovaniemellä, kemistiks Joensuussa tai asianajajaks Helsingissä. Hyvä kun tiedän edes millasta on opiskella maantiedettä ja ympäristöpolitiikkaa Joensuussa.

Kahvia, kalenteri ja kunnon yöunet. Kolmen koon periaate, niillä pääsee jo pitkälle. Ainiin ja kuivat sukat. Neljän koon periaate sittenkin.

Yliopisto on täyttänyt oikeastaan kaikki odotukseni. Maantieteen opiskelu sen sijaan on ylittänyt kaikki ne aivan mennen tullen. En oo vielä joutunut lukemaan takapuoli kiinni penkissä joka päivä klo 8-16 vaan oon (tietoisesti) aloittanut opiskelut aika rennosti. Itse asiassa tähän mennessä opiskelu on ollut mielestäni rennompaa (?) kun lukiossa, sillä ei tarvi herätä joka päivä seittemältä eikä tarvii opiskella sitä mikä ei kiinnosta ei sitten yhtään ja taistella että pääsee matematiikan kurssit läpi. Varmaan vähän eri fiilis kun vääntää gradua, mutta ainakin tää opiskelu on paljon palkitsevampaa kun lukion pakolliset kurssit oli. Jokainen opiskelija ja opiskelijan tarina on erilainen, mutta mie nyt oon vaan luonteeltani sellanen etten osaa oikein stressata. Elämä järjestyy kuitenkin. Hyvillä mielin odotan siis kevättä, ehkä sitten ensi viikosta alkaen on taas uudet erilaiset haasteet ja kevään lopuks kirjotan tekstin siitä miten KAMALAA JA STRESSAAVAA YLIOPISTO ON APUAAAAA. Niin ei siis ainakaan vielä (toivottavasti ei ikinä!).

Liitän tän kuvan aina mukaan kun kirjotan blogissani koulutuksesta, unelmista tai tulevaisuudesta. Siinä asioita, jotka on tärkeä muistaa.

Kyllä täällä pärjää. Ei tätä opiskelua tarvinnutkaan pelätä. Ja Joensuu on jees. Ja tää postaus oli jotenkin hölmö. Kyselkää niin vastaan, vaikea saada kaikkea ylös yhteen kirjotukseen. En kirjottanut kamalasti maantieteen opiskelusta tarkemmin, joten jos täällä joku miettii jotain siihen liittyvää niin eikun kysymään! Dippadappadeedaa!

xoxo,
Ilona-Anniina

10 kommenttia:

  1. Aiotko vaihtaa alaa? Esim. Aiotko hakea vielä opoks uudestaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä vielä! En oo osannu päättää :D ei kyllä yhtään houkuta alkaa lukee pääsykokeisiin...

      Poista
  2. Tää oli just kiinnostava postaus! :-)

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Vihdoin sain kirjotettuu! Toivottavasti tää autto ees vähäsen jossain :)

      Poista
  4. Miltä varasijalta sut otettiin sisään opiskelemaan? Ite oon varasijal 7...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiselta. Ootko siis hakenut Joensuuhun mantsaa? Meillä ainakin viime syksynä nous opiskelijaks vielä joltain 15. varasijalta (ellei enemmänkin, en tarkalleen muista). Joten jos on samoin tänä vuonna niin ei huolta :)

      Poista
  5. Juu mantsaa:) okei no hyvä:D

    VastaaPoista
  6. Onko teillä ollut paljon esitelmiä? :)

    VastaaPoista