16. syyskuuta 2016

Tekemistä Nijmegenissä: puistot

Koska kesä itäisessä osassa Alankomaita on edelleen jatkunut, on tullut myös vietettyä aika paljon aikaa ulkona. Nijmegenin keskusta-alueelta löytyy kaksi isompaa puistoaluetta: Kronenburgerpark ja Valkhofpark. Kaupungin suurin viheralue Goffertpark ei sekään ole kaukana keskustasta.

Kronenburgerparkista jotain kertoo se, että puistolla on omat nettisivut, jotka julistavat alueella olevan Alankomaiden puistoista mahtavin maine. Liekö totta, mutta kiva puisto se on tosiaan! Kronenburgerpark on rijksmonument, osa kansallisen kulttuuriperinnön verkkoa. Verkostoon kuuluvia monumentteja on Alankomaissa noin 60 000, niistä noin 200 Nijmegenin alueella. Keskellä puistoa on torni vuodelta 1425 (jos puiston nettisivuja on uskominen) ja suloinen lampi lintuineen. Luin myös, että puistolla olisi ollut vähän huono maine muutama vuosikymmen taaksepäin, mutta sitä en kyllä olis muuten osannut edes arvata. Paikalla näkyy paljon nuoria, opiskelijoita uskoisin, ottamassa aurinkoa, istuskelemassa, syömässä lounasta...


Toinen puisto, jonka kävin katsastamassa, on Valkhofpark. Valkhofin puisto on Nijmegenin vanhin, ja yksi koko maan vanhimmista, senkin rakenteet rijksmonumentteja. Puisto sijaitsee mäen päällä, Waal-joen reunalla. Harmittaa, kun kaikki tieto Nijmegenista on joko hollanniksi ta saksaksi, mutta google kääntäjän avulla luin, että Valkhofin puiston alueella olisi roomalaiset asustelleet ja rakentaneet (jotain ?) vuonna 12 eaa. Nykyinen puiston alue on rakennettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta alueelta löytyy Barbarossa-ruïne, raunio 1200-luvulta sekä Sint-Nicolaaskapel, vuoden 1030 tienoilla rakennettu (ja myöhemmin korjailtu) kappeli. Puiston oma infotaulu kertoi lyhyesti englanniksi keisari Frederik Barbarossan rakennuttaneen alueelle linnoituksen vuonna 1155. Sen rakentamiseen käytettiin materiaalia alueella edeltäneestä Charlemagnen linnasta. Vuosina 1796-1797 linnoitus kuitenkin purettiin ja se myytiin eteenpäin rakennusmateriaaliksi. Ota nyt tästä sekavasta sopasta selvää, mutta pitkä historia kuitenkin alueella on, ja useampi keisari on alueelle oman jälkensä jättänyt. Kaikesta tästä jäljellä enää jo aiemmin mainitut kaksi rakennelmaa, sekä myöhemmin rakennettu muuri ja portaat ylös muurin seinämää. Puiston kyljessä on myös Nijmegenin kuuluisin museo, sekin kantaen Valkhofin nimeä, Museum Het Valkhof. Alue on pienempi kun Kronenburgerpark, mutta näkymät Waal-joelle ja kaupungin reunoja hallitseville silloille ovat näkemisen arvoiset.

Mutkitteleva reitti joen rannan puolelta mäkeä ylös puistoon
Yksi puiston sisäänkäynneistä on pieni silta autotien yli. Portin takana aukio, jonka laidalla sijaitsee Valkhofin museo.
Näkymä edellisen kuvan sisäänkäyntisillalta alas. Vasemmalla muuria.
Semmonen se joskus oli, ennen kun myivät materiaalit eteenpäin! Pöljät!
Barbarossa-ruïne
Sint Nicolaaskapel
Näkymä Waalille
Museum Het Valkhof

Kolmantena mainitsemisen arvioisena on "kaupungin vihreät keuhkot" eli lounais-Nijmegenissä sijaitseva kaupungin suurin puisto Goffertpark. 80 hehtaarin kokoiselta alueelta löytyy viheriöitä auringonottoa tai muuta ajanviettoa varten, paikallisen jalkapallojoukkueen Nijmegen Eendracht Combinatien (N.E.C.) kotikenttä, ulkoilmateatteri, ruusutarha, uima-allas... Suuri viheralue täynnä vähän kaikkea siis, vähemmän kuitenkin historiaa kuin edellä mainituissa puistoissa. Kiva alue anyway, vaikkakin vähän kauempana keskustasta (lähempänä kuitenkin mun kotia!).


xoxo,
Ilona-Anniina

14. syyskuuta 2016

Appelpop

Viime lauantain vietin Tielin kaupungissa järjestettävällä Appelpop-festareilla. Alunperin omenien sadonkorjuun kunniaksi järjestettävä kaksipäiväinen ilmaisfestari järjestettiin tänä vuonna 25. kertaa. Festareilla oli esiintymässä enimmäkseen hollantilaisia artisteja, joten kahden muun vaihtarin kanssa lähdettiin paikan päälle ihan vaan fiilistelemään huvin vuoksi. Junamatka Tieliin kesti noin tunnin. Tiel on noin 40 000 asukkaan kaupunki keskisessä osassa Alankomaita. Kaupungin keskuskatu oli täynnä hedelmä-aiheisia banderolleja ja hedelmätaideteoksia :-D Festarialue oli rakennettu kaupungin rantaan, Nijmegenin kanssa samaisen Waal-joen rannalle. Festarialueella oli kolme lavaa ja kaksi sisäänkäyntiä.


Ihmisiä oli pienessä kaupungissa tooodella paljon ja fiilis festareilla oli hyvä. Paikan päällä kuitenkin opimme, että ruoan tai juoman ostaminen festarialueella vaati erillisiä muovisia kolikoita (2€/kolikko), joita sai ostettua automaateista. Kansainväliset pankkikortit eivät kuitenkaan alueella toimineet, ja automaatilla kelpasi vain 10 tai 20 euron setelit. Omia juomapulloja (tyhjiäkään) tai minkäänlaisia ruokia ei saanut alueelle tuoda. Kaikki juomat maksoivat 1,5 kolikkoa -> 3 €. 2dl kokoinen pienen pieni vesipullokin maksoi siis alueella kolme euroa, joka tuntui 30 asteen helteessä aivan liian kalliilta. Kaiken lisäksi juomista pulloista heitettiin ostotilanteessa korkit veks, joten edes vettä ei "varastoon" voinut ostaa. Myös WC-käynti maksoi 50 senttiä. Ilmaisfestari ei tainnutkaan siis olla ihan ilmainen. Musiikki oli kuitenkin hyvää ja järjestelyt sujuivat muuten hyvin. Kolikkopulasta johtuen käytiin tyttöjen kanssa alueen ulkopuolella syömässä, mikä osoittautuikin aika kivaksi ideaksi. Haettiin subwaylta ruokaa ja mentiin eräänlaisen kanaalin rannalle istuskelemaan ruokien kera.


Lauantai oli taas todella kuuma päivä ja aurinko porotti täydeltä taivaalta. Oon kuitenkin aika hyvin muistanut käyttää aurinkorasvaa, sillä paloin aiemmin kesällä Suomessa aika pahasti ja sain traumat... Sää siis suosi myös festareilla. Paikalla oli ihmisiä oikeasti vauvasta vaariin, loppuillasta enemmän teini-ikäistä väkeä tosin. Aamupäivällä paikalla näkyi myös paljon perheitä sekä vanhempaakin väkeä, joka oli oikeastaan aika kivaa vaihtelua tavalliseen festariväkeen. Valuutan lisäksi festareilla kummaksutti ja ärsytti älytön roskaaminen. Roskiksia löytyi aivan surkeasti, siis ihan muutama koko festarialueelta. Koska kaikki juomat myytiin pienissä muovipulloissa/muovimukeissa, oli loppuillasta muoviroskan määrä maassa aivan tajuton. Festariteltassa kaikui muoviroskan rapina, eikä maassa saanut oikein istuttua ilman että siivosi itselleen roskan keskeltä tilaa. Hyh.


All in all, Appelpop oli kuitenkin mukava kokemus ja virkistävä pieni reissu kavereiden kanssa. Myös paikan päällä kuultu musiikki oli hyvää, ja muutama bändi taisikin jo tarttua omalle soittolistalle. Todellakin vierailun arvoinen kokemus siis, myös vieraskieliselle ihmiselle!

xoxo,
Ilona-Anniina

12. syyskuuta 2016

Tekemistä Nijmegenissä: joenranta ja Ooijpolder

Perjantaina päätin erään hollantilaisen henkilön suosituksesta lähteä pyöräretkelle Ooijpolder-nimiselle alueelle. Aloitin kuitenkin reittini joen rannasta. Nijmegen sijaitsee Waal-joen varrella. Keski-Alankomaiden läpi virtaava Waal on osa Reinin jokea. Waal on tärkeä osa kaupungin ulkonäköä ja imagoa. Waal-joen ylittävä silta Nijmegenissä oli merkittävässä roolissa muun muassa toisen maailmansodan aikaisessa Market Garden -operaatiossa, mutta ei siitä ehkä nyt sen enempää. Joen varrella on edelleen jonkin verran nähtävää ja tehtävää, muutamia tapahtumia sekä viihtyisän näköisiä ruokapaikkoja. Joen vierellä kulkeva katu on nimeltään Waalkade.


Ooijpolder on osittain Nijmegenin koillisosassa ja osittain Berg en Dalin kunnassa sijaitseva, etenkin pyöräilijöiden keskuudessa suosittu kaunis viheralue. Polderi-termi tarkoittaa maa-aluetta, joka vallien tai patojen vuoksi sijaitsee ympäröivää vesialuetta matalammalla. Ennen patojen rakentamista Ooijpolderin alue oli usein veden peitossa oleva suon kaltainen alue. Pyöräily Ooijpolderissa oli melkein kuin olis ollut vähän aikaa Suomessa, paitsi että metsän sijasta ympärillä oli peltoja peltojen perään. Suomi-fiilis tuli enemmänkin vedestä, sillä pieniä lampia oli pyöräilyreitin varrella useampia. Muutamia taloja, pari maatilaa, monta lehmää, lammasta, kanoja... Mitä muuta voi pyöräilyretkeltä toivoa! Vaikka Nijmegen on suhteellisen pieni kaupunki, keskustassa hälinää on mulle välillä vähän liikaakin, sillä pubeja, ravintoloita, kahviloita jne. on rakennettu tiiviisti yhteen. Siksi kaikista ihaninta Ooijpolderin alueessa olikin hiljaisuus: ympärillä pelkkä polkupyörän tikitys ja linnunlaulu. Huippua.


Pyöräilyreitillä oli miltei mahdotonta eksyä, sillä käytännössä reitti koostui yhdestä kapeasta tiestä, joka kiemurteli peltojen ja vesialueiden keskellä kohti ei-mitään. Pyöräilyreitti itse Ooijpolderissa oli jotain 20 kilometrin luokkaa, riippuen toki siitä, miten kauan halusikaan matkaansa jatkaa. Miltei kaikki pyöräilijät kuitenkin tuntui pyöräilevän niittyjen keskellä sijaitsevalle, supersympaattiselle Oortjeshekkenin kahvila/ravintola/majapaikalle tai sen viereiselle uimarannalle. Niin tein minäkin. Join kahvilalla cappuccinon ja lueskelin uimarannalla kirjaa. Uiminen luonnonvesissä täällä ei muuten ole mikään kaikista suosituin harrastus, vaikka Waal onkin aivan kaupungin keskustan pohjoisrajalla. Waalissa uimista ei kuitenkaan suositella kovien virtauksien sekä likaisuuden vuoksi. Kuulema vähän väliä täälläkin sattuu tapauksia, jossa joku ui liian kauas joen rannasta ja kovan virtauksen vuoksi lopulta hukkuu. Ooijpolderin uimaranta oli kuitenkin eräänlainen lahti, jossa uiminen on yleisesti ottaen turvallista. Uimarannan "portilla" oli kuitenkin infotaulu, jossa oli myös paikka tiedotteille, jos uimavedessä on jotain vikaa/uimista ei muuten suositella.


Ooijpolder oli ehdottomasti paikka, jonne haluaisin palata uudestaankin. Pieni pyöräilyreitti kauniissa maisemissa, hiljaisuuden vallitessa, rentouttaa ja rauhottaa mieltä. Uusi koti, uusi koulu, uudet ystävät, uudet tavat, uusi kulttuuri: asuminen uudessa maassa voi olla välillä stressaavaa. Mulle luonto on paras paikka lieventää stressiä.

xoxo,
Ilona-Anniina

Kun elämä muuttuu arjeksi

Moi Suomi, mitä kuuluu? Tänne kuuluu hyvää. Viikot kuluu tosin ohi nopeammin kun voin edes uskoa. Pikkuhiljaa elämä on myös tuntunut enemmän arjelta kun lomalta. Maanantaina kävin kokeilemassa laulua avoimissa kuoroharkoissa, kampuskuoro Veelstemmigin mukana. Kuoroharkat pidettiin (miltei kokonaan) englanniksi, ja vaihtarit toivotettiin oikein lämpimästi tervetulleiksi. Osittain kuorossa lauletaan hengellisempää musiikkia ja osittain ihan tavallisia rallatuksia. Tämän kuoron mukaan luultavasti kuitenkin liityn, sillä laulamista ei otettu liian tosissaan, tunnelma oli rento sekä lämminhenkinen. Kaikki kuorolaiset sekä kuoronjohtaja vaikuttivat aidosti ystävällisiltä ja siltä, että olivat oikeasti innoissaan meistä vaihtareista.

Koska rakas unikaverini Kinkku piti tilanpuutteen takia jättää Suomeen, oli pakko hankkia Alankomaiden ajalle uusi unikamu. Joten tässäpä Bobby! Nimi Tintti-sarjakuvasta, sillä tiesittekö, että hollanniksi Tintti on Kuifje ja Tintin koira Milou on Bobbie? Tintti on siis belgialainen sarjakuva, alunperin kirjoitettu ranskan kielellä, jossa nimet ovat Tintin ja Milou. Mitähän ihmettä onkaan siis ajateltu, kun sarjakuva on käännetty hollanniksi... :-D

Keskiviikkona sen sijaan osallistuin ensimmäistä kertaa Meet & Eat -tapahtumaan, jossa joukko sekä hollantilaisia että kansainvälisiä opiskelijoita kerääntyy yhteen viettämään aikaa ja syömään yhdessä. Tällä kertaa vuorossa oli vegaanisesta ruuasta koostuva kolmen ruokalajin menu, joka kustansi alhaiset 3 euroa. Ruoanlaitosta vastaa aina vaihteleva joukko opiskelijoita. Meet & Eat illan voi myös halutessaan järjestää itse eli ottaa kokkausvastuun itselleen ja omalle tiimilleen. Voisin siis järjestää muille opiskelijoille suomalaisen illan, jos haluaisin, mikä on muista todella kiva idea! Esimerkiksi ensi keskiviikkona taitaa olla vuorossa bulgarialainen ilta. Ruoka oli hyvää ja oli kiva päästä tekemään jotain uutta sekä tapaamaan uusia ihmisiä. Muutamien tosi mukavien ihmisten kanssa pääsinkin juttelemaan, ja lautapeli-ilta heidän kanssaan onkin jo suunnitteilla :-) Nijmegen on siitä kiva kaupunki, että täällä opiskelijayhteisö on sen verran tiivis mutta iso osa kaupungin koko väestöstä, joten opiskelijatapahtumia ja tekemistä opiskelijoille löytyy paljolti. Vähän muistuttaa siis Joensuuta tavallaan!

Sunnuntai on opiskelijan pyykkipäivä.

Suomeen verrattuna erilaista täällä on kuitenkin esimerkiksi opiskelijakirkon merkitys kampuksen arjessa. Studentenkerk-rakennuksessa järjestetään paljon tapahtumia itse kirkollisten menojen lisäksi, mukaanlukien jo mainitut kuoroharkat sekä Meet & Eat -illat. Uskonto ei kuitenkaan sinänsä ole miltei missään roolissa, tai jos on, on kaikkien erilaisten uskontojen sekametelisoppa täysin luonnollinen ja hyväksyttävä. Muun muassa Meet & Eat -iltama ei oikestaan mitenkään liittynyt kirkkoon, vaan kampuskirkon yhteyteen on rakennettu opiskelijoille yhteinen keittiö ja hengailutila. Vaikka kuorossa laulettiin myös hengellisiä lauluja, oli ihan harjoitusten jälkeen ihan perus jäädä ryhmän kanssa yhdessä kaljalle, kuoronjohtaja mukaanlukien. Keittiön ja hengailutilan lisäksi kampuksen kirkosta löytyy mm. vierekkäin kristillinen kirkkotila sekä muslimien rukoushuone. Nautin todella siitä, ettei uskonnosta tehdä isoa haloota, eikä erilaisten kirkkokuntien välille tarvitse "jättää tilaa". Alankomaissa noin puolet ei kuulu kirkkoon. Muuten suurimmat uskontokunnat on katolinen kirkko, hollantilainen protestanttikirkko, muut protestantit (mm. luterilaiset) ja islam. Tämänpäivän politiikalle tyypillisesti myös Alankomaissa maahanmuutto- ja muslimivastainen äärioikeisto on kuitenkin nousussa, joten keskustelu uskonnoista ja niiden vaikutuksesta on kuitenkin (valitettavasti) nousemassa kuumemmaksi puheenaiheeksi. Onneksi ei kansainvälisten opiskelijoiden keskuudessa kuitenkaan.

Sain vihdoin suomalaiset sivut toimimaan, ja tottakai Haluatko miljönääriksi? oli ensimmäinen ohjelma joka piti päästä katsomaan :-D

Perjantaina kävin pyöräilemässä ympäri kaupunkia, paikoista ja nähtävyyksistä myöhemmissä postauksissa! :-) Aurinkoiset kelit on täällä jatkuneet edelleen, ja varotteluista huolimatta sadepäiviä on ollut vain pari. Kovasti oli myös puhetta siitä, miten sää vaihtelee ilman varoitusta kuumasta aurinkoisesta päivästä rankkasateeseen, mutta niitäkään päiviä en oo päässyt vielä oikeastaan yhtäkään kokemaan. Syksy taitaa kuitenkin olla Nijmegenissäkin sateisinta aikaa, joten vaihtelevilta säiltä en varmasti pääse välttymään. Säänsä puolestahan Nijmegen sijaitsee aika ihanteellisella alueella, kesäisin Nijmegen on yksi lämpimimmistä kaupungeista eikä sademäärät verrattuna Amsterdamiin ole ihan niin korkeita.

Pienet rusketusrajat löytyy sekä puolesta säärestä että jalkateristä, noloo.

Huomenna on taas maanantai, ja taas uusi viikko pyörähtää samalla käyntiin.

xoxo,
Ilona-Anniina

6. syyskuuta 2016

Muita ajatuksia Alankomaissa asumisesta

Pyöräilystä Hollannissa vitsaillaan aina, mutta kaikki vitsailu on oikeesti täysin aiheellista. Pyörien määrä on ihan tajuton, jopa naurettava :-D Liikenteessä tapana on kunnioittaa pyöräilijää, ja pyörätiet on tosi hyviä: yleensä täysin erillään sekä autoista että jalankulkijoista. Paria juttua lukuunottamatta pyöräily täällä on ihan huippua.

Mun pyörä! Ja ihan itse sen tuolle korkealle telineelle venkslasin! Oli tosin todella helppoa, sillä toi teline vaan vedettiin alas, asetettiin pyörä paikoilleen, ja nostettiin kevyesti takas ylös. Ja pyöräkin pysyi tukevasti paikoillaan.

Ensinnäkin, pyöräilijät ei tunne sanaa turvaväli. Reaktiokyky pitää siis olla aika hyvä, kun joudut ajamaan pienessä sumpussa parinkymmenen muun pyöräilijän kanssa. Toisena, mopot käyttää samoja teitä pyörien kanssa. Säikähdän joka kerta kun muutenkin ruuhkaisella pyörätiellä mopo pyyhältää kahden sentin päästä musta ohi. Kolmantena, täällä ei käytetä kypärää: ei pyöräillessä eikä yleensä moponkaan kyydissä. Hollantilaiset itse sanoo, ettei kypärää tarvitse koska he ovat "muutenkin niin hyviä pyöräilijöitä". Imo kypärän käyttö ei tarkoita että olisit huono pyöräilijä, mutta jokainen tavallaan. Yleensä kaikissa pyörissä täällä on käsijarrut, mutta jalkajarrullisiakin löytyi muutamia. Pyörän hankinta taisi olla ensimmäinen asia joka orientaatioviikolla tehtiin, ja ilman pyörää ainakin Nijmegenissä elo olisi aika kamalaa, ei kuitenkaan mahdotonta, sillä bussitkin kulkee ympäriinsä ihan hyvin, ainakin verraten Joensuuhun... Kaikki kansainväliset opiskelijat kuitenkin osti pyörät, myös ne jotka ei kunnolla ees osanneet pyöräillä! Ostettiin nämä pyörät ihan pyöräliikkeestä, joka välittää myös käytettyjä pyöriä, selkeästi vaihtarit mielessään... Parin ensimmäisen viikon jälkeen pyöräkauppa oli täysin tyhjä :-D Omastani maksoin 95€, plus pari lukkoa päälle. Pyöräliike voi ostaa pyörän takaisin kun vaihtoaika loppuu, mutta tuttujeni mukaan sillon pyöristä saa takaisin vain jotain 10 euron luokkaa. Toki mm. facebookissa on ryhmiä vaihtareille, joiden kautta pyöriä ainakin yritetään myydä eteenpäin. Pyörien varastamisen prosentti on täällä tosi korkea, joten pyörä kannattaa aina parkkeerata sille merkitylle alueelle, mielellään kahdella lukolla ja keskelle muuta pyöräjoukkoa. Parasta toki on, jos pyörän saa lukittua esimerkiks telineeseen kiinni. Eilen kampuksella näin pyöräparkissa ns. pysäköinninvalvojan, joka opasti, mistä löytyy tyhjiä paikkoja pyörille ja mihin pyörän saa jättää :-D Myös pyöränvalon käyttö pimeällä on täällä pakollista, ilman sitä ajamisesta voi saada sakot.

Tästä kuvasta vähän näkyy: punainen osio on pyörätietä! Liikenneympyrässä autot oikeasti väistää pyöräilijöitä ja jalankulkijoita, iso peukku sille ja suomalaisille opeteltavaa.

Ruoka täällä on aika samanlaista kun Suomessa. Hollantilaiset käyttää tosin enemmän kaikenlaista sokerimössöä, kuten hagelslagia eli "strösseliä" aamupalaleivän päällä ja ällömakeita sokerivohveleita välipalana. Eniten kummastusta on kuitenkin ehdottomasti aiheuttanut leipä, tai etenkin sen määrä. Hollannissa lounaalla on tapana syödä leipää. Muun muassa orientaatioviikon viikonloppuretkellä lounasaikana pöytään katettiin täysin samat asiat kun aamupalalla: leipää, mautonta margariinia, hilloa, suklaatahnaa ja -hippuja, juustoa ja muutama makkaransiivu. Siis kahdella ruokalajilla samaa kamaa joka päivä. Hintataso on vähän Suomea halvempi, etenkin juomissa ja myös ruuissa osittain. Yliopistolla lounas on tosin Suomea tuplasti kalliimpi, mutta ruoka lounaskahvilassa on oikeasti hyvää. Alkoholilliselta puolelta juomatarjonta on aika yksitoikkosta: yleensä aina juodaan olutta. Olut täällä on erilaista kun Suomessa, parempaa. Toki myös viiniä saa yleensä aina. Pubista tilatessa olut tulee muuten yleensä ala-asteen lounaalle kuuluvan näköisessä kahden desin kokoisessa pienessä lasissa, ja maksaa paikasta riippuen jotain yhden tai kahden euron luokkaa.

Kaikkialla ja kaiken kanssa syödään kaikenlaisia kastikkeita, majoneeseja, tavallaan majoneesipohjaisia salaatteja, ketsuppeja, sinappeja, mömmöjä ja muita. Vähän oon itsekin alkanut oppimaan tälle huonolle tavalle.
Liefmans Fruitesse -hedelmäolut on parasta vaihtelua. Muuten yleensä olutmerkeistä oon juonut Hertog Jania tai Grolschia.

Hollannissa kannattaa aina muistaa kantaa henkilöllisyystodistusta mukanaan, sillä ilman henkkareita kuljeskellessa voi saada sakot (outoa, mutta totta). Viimeaikaisten tapahtumien myötä turvallisuustoimet ovat varmaan jonkin verran kiristyneet, mutta esimerkiksi armeijan väkeä ei täällä Nijmegenissä ole näkynyt. Amsterdamissa törmäsin muutamaan. Enemmän aseistettua väkeä tuntui edelleen löytyvän Belgian puolelta, missä vierailin pari viikkoa sitten. Brysselin eteläisellä rautatieasemalla törmäsi vähän väliä pyssyjä kantaviin miehiin sekä naisiin. Asema on sen myötä yleisestikin rauhoittunut vähän ja esimerkiksi juopot tai kerjäläiset ovat siirtyneet muualle, mutta muuten turvallisuustoimiin ei erityisesti kiinnitä huomiota. Vaikka kyllä mielestäni edelleen aseen näkeminen on vähän karmivaa. Myös kierrättäminen täällä on tuntunut vähän oudolta, tai oikeastaan kierrätyksen vähyys. Tölkit ja jopa lasipullot on aika perus heittää tavalliseen roskikseen, mutta muovi kerätään omaan roskakoriinsa. Vain isoimmat muovipullot voi palauttaa kauppaan, jota en tosin oo (vielä) uskaltanut kokeilla, kun en oikein tiedä mitä "isoimmat" tarkoittaa :-D

Kierrätykseen liittymättömästi kuva muutamasta mentoriryhmäni naispuolisesta väestä.

Matkustelussa keskeisemmässä Euroopassa puhutaan aina ylistävästi, ihan aiheellisesti toki. Junilla tai miksei busseillakin matkustaminen on helppoa ja kohtuuhintaista. Alankomaissa kannattaa hankkia julkisen liikenteen OV-chipkaart, joka toimii sekä junissa että busseissa. Kortille ladataan rahaa, ja bussiin/junaan noustessa leimataan kortti aktiiviseksi, kun taas bussista/junasta poisjäädessä tulee muistaa leimata itsensä ulos (tai muuten matka jää kortilla rullaamaan -> kuluttaa kortilla olevat rahat loppuun). Mun vaihtoajan to do -listalla on kuitenkin junailun (hih) lisäksi muun muassa pyöräily läheiseen Arnhemin kaupunkiin sekä Saksaan - ihan oikeesti!


Tänään mulla alkaa kolmas uusi kurssi, Introduction Topics Typical to Dutch Law nimeltään. Hollannin oikeusjärjestykseen siis pitäisi kevyesti tutustua, ihan mielenkiintoista sinänsä. Muuten mulla on aiemmin alkaneet jo kurssit Institutional Law of the EU sekä tiedekunnan vaihtareille suunnattu kurssi Dutch History, Politics and Culture. Huomenna on vielä ensimmäinen luento aiheesta The Law of International Organisations. Hyviä ja mielenkiintoisia kursseja löytyi useampia, joten valinnanvaraa oli. Ens jaksossa mulla on vielä pari kurssia maantiedettä, kurssit Environment and Society ja Borders and Identities in Europe. Opiskelusta kirjoitan luultavasti enemmän erillisessä postauksessa.

xoxo,
Ilona-Anniina