10. marraskuuta 2016

Kulttuuria ja urheilukulttuuria

Yksi kiva juttu pienempien kaupungien yliopistoissa on niitten tiivis, mutta aktiivinen opiskelijayhteisö. Joensuussa sen hoitaa aika pitkälti oma ihana ainejärjestö Tombolo ry, kun taas täällä Nijmegenissä on tapana liittyä johonkin "klubiin"/ryhmään, kuten urheilujärjestöön, poliittiseen järjestöön, musiikki- tai teatteriryhmään tai vaan yleiseen ryhmittymään, jonka kanssa yhdessä hengaillaan sekä käydään tapahtumissa tai järjestetään erilaisia tapahtumia. Yksi kaikille avoimia tapahtumia järjestävä ryhmä kulkee nimellä Cultuur op de Campus, eli kulttuuria kampuksella. Näihin tapahtumiin kuuluu musiikkikeikkoja, taidenäyttelyjä, elokuvailtoja ja mitä kaikkea nyt keksivätkään. Käytiin muutaman muun vaihtarin kanssa kuuntelemassa utrechtilaista Palmsy-bändiä kampuksen kahvilassa, hintaan 0€. Ihan huippua! Olispa meilläkin! Ihanaa on muutenkin miten monet aktiviteetit täällä ovat alkoholittomia, rentoja ja ilmaisia.


Kävin myös ensimmäistä kertaa tällä reissulla elokuvissa, kattomassa Marvelin uuden Doctor Strangen. Kannattaa ehdottomasti nähdä se!!! Itse asiassa tän leffan näin Belgiassa. Englannin kieltä oli helppo seurata eikä ruudun alalaidassa pyörineet hollannin- ja ranskankieliset tekstitykset häirinneet oikeastaan yhtään. Erikoisinta ainakin belgialaisessa, tietääkseni myös hollantilaisessa, elokuvakulttuurissa on se että leffan aikana on tauko! Siis tauko! Filmi pistettiin 7 minuutin ajaksi poikki, valot päälle saliin ja ihmiset ryntäs pissalle tai poppareita tankkaamaan. Vähän outoahan se oli.


Urheiluakin on tullu seurattua. Ensimmäinen urheilutapahtuma johon osallistuin oli Belgian Meldenissa järjestettävä Koppenbergcross -pyöräilytapahtuma. Tämä oli siis niin sanottua cyclocrossia, jossa pyöräillään maastossa lyhyttä rataa, jonka varrella on erinäisiä esteitä. Muistuttaa paljon maastopyöräilyä, mutta ei ihan kuitenkaan. Tyypillisesti tän cyclocrossin aikana on sateista, jolloin maa on mutainen ja pyöräilijät pomppivat paljon pyörältä alas ja kantavat juostessan pyörää mukanaan. Noh, tällä kertaa sää suosi ja maa oli erityisen kuiva, joten pyöräilijät pääsivät oikeasti pyöräilemään. Belgialaisten pyöräilyhulluus on kyllä omaa luokkaansa. Siellä me seistiin, mäen päällä niityllä, pahanhajuiset lehmät parin metrin päässä väistellen lantakasoja. Myöskin Belgialle tyypillisesti olutta löytyi tapahtumasta, ja paljon :-D Tunteroinen siinä vierähti ja kivaa oli, vaikkakin tosi outoa. Kai se on vähän sama niinkun olla kattomassa Suomessa jotain hiihtotapahtumaa -30 asteen pakkasessa naama jäätyen.


Viime viikonloppuna kävin sen sijaan täällä Nijmegenissä katsomassa paikallisen jalkapallojoukkueen N.E.C:n peliä FC Groningenia vastaan. Katsomo oli melkein täynnä, sillä paikalle oli raahautunut reilut 10 000 katsojaa. Loppua kohti peli muuttui erityisen jännäksi, ja parin hylätyn maalin jälkeen lopputulos oli 1-1. Jalkapallo on kyllä kuningaslaji, ja vähän jäi sellanen kutina että uudestaan pitäs paikalle päästä!


xoxo,
Ilona-Anniina

8. marraskuuta 2016

22 ja sää

Puoltoista viikkoa sitten täytin 22. Synttäripäivä meni asioita hoitaessa ja matkustaessa Belgiaan. Suomessa perinteenä on ollut, että lumi sataa maahan mun synttäripäivän nurkilla. Niin tänäkin vuonna Joensuussa, jossa ensilumi taisi tulla lokakuun puolenvälin jälkeen. Täällä Nijmegenissä sää on edelleenkin syksyisen sateinen. Tai oikeastaan täällähän tuo sateinen keli on myös talvinen keli. Tänään oli ensimmäinen päivä jolloin tosissaan mietin villakangastakin päälle pukemista, kun aamulla lämpötila oli nollassa. Enemmän täällä on tosiaan ollut sille sade- kun talvitakille käyttöä.


Sateinen Hollanti ei kuitenkaan missään tapauksessa ole koko totuus. Ei täällä edes niiiiin paljoa ole satanut, ainakaan vielä *koputtaa puuta*. Toki kokonaisia sadepäiviäkin on, mutta niitä nyt ihan paljon Suomessakin. Erilaisempaa täällä on varmaan sateen säännöllisyys. Tänäänkin aamulla satoi vettä noin tunnin ajan, kunnes iltapäivällä aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja edelleenkin taivas näyttäisi olevan pilvetön. Huomenna luultaavsti sama juttu. Vettä siis tulee, mutta ei sitä tule 24/7.


Ehkä eniten eroa Suomeen tuottaa kuitenkin valon määrä. Marraskuu on pimeytensä vuoksi Suomessa mulle aina hankalaa aikaa. Samanlaista väsymystä en ole kokenut täällä, vaan (sateestakin huolimatta) ilma on kirkkaampi ja päivät huomattavasti valoisampia. Aamuisin ja iltaisin täällä on usein tosi sumuista. Lämpötila näyttäis olevan tällä hetkellä +4, mutta ens viikolle on luvattu taas kymmentäkin astetta. Ruska tuli ja meni parissa viikossa. Nyt useimmat puut on tyhjät lehdistä. Ja niitä lehtiä on muuten maassa PALJON!


Vaikka syksy on kyllä mun mielestä kiva vuodenaika, haastavinta hollantilaisessa syksyssä on se, ettei todellakaan tunnu siltä että jouluun olis enää muutamia viikkoja. Itsehän olen jouluihminen täysin henkeen ja vereen: joululauluja oon jo kuunnellut, pari lahjaakin ostanut ja korttejakin on tullut tehtyä. Talvifiilistä on kuitenkin hankala saada ilman lunta. On vähän niinkuin olis ikuinen lokakuu. Tavallaan ihan kiva, mutta tavallaan koko ajan odottaa: millon tulee pakkanen ja lumi??? Tuntuuks kenestäkään muusta siltä, että talvi ei tuu ennen kun lumi tulee?


Pakkasten puutteessa ja lumettomassa maassa on kuitenkin myös useita positiivisia puolia. Ensimmäisenä se, että pystyy huoletta edelleen pyöräilemään kaikkialla ja se on edelleenkin mukavaa hommaa, eikä sohjossa taistelua. Toisena se, ettei tarvitse pukeutumisessa ajatella ainoastaan vaan lämpöä ja mukavuutta. Kolmantena kuivaihoisen ihmisen suurin iho, sillä talvi-ihottumaa ei oo tullut, eikä varmaan tuliskaan! Suomessa joudun pakkaspäivien alkaessa käyttämään joka ilta aikaa siihen että rasvaan koivet ja käpälät, joka on varmaan maailman tylsintä hommaa.


Tän postauksen pointti: Suomessa parasta ja pahinta on vuodenajat.

xoxo,
Ilona-Anniina