22. kesäkuuta 2017

Neljä vuotta ympäristöoikeutta

Neljäs vuosi yliopistossa alkaa olla paria koulutehtävää vaille pulkassa. Tää aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti, vastahan sitä oltiin fuksi kolmetoista ja aikataulun mukainen valmistuminen olis jo ens (?!?!?) keväänä. Tammikuussa sain hallintotieteiden kandidaatin paperit käteen, pääaineenani ympäristöoikeus- ja politiikka. Ens syksynä sitä pitää varmaan marssia jo gradusemmaan anomaan jelppiä ja helppiä, sillä koko gradun kirjotusurakka tuntuu tällä hetkellä niin ylitsepääsemättömältä... Jos kaikki menee niinkun oon ajatellut, valmistuisinkin sitten hallintotieteiden maisteriksi joulukuussa 2018.

Tää kuva on edelleen mun opiskelijakortin kuva. Mikä junnu, nyyhk! Vielä niin sinisen kirkkaat silmät ja opiskelun intoa palaa sisällä! Kas kaik' se on menetetty muutaman vuoden päästä!
Eka joulu omassa kotona (ainaki melkein)
Ekat omat viinilasit. Noi skumppalasit mulla on vieläkin!

Musta on jotenkin niin outoa ajatella miten kauan oon kirjottanut blogia. Se oli mun rippikesä, kun pistin pystyyn sivuston nimeltään villasukat.blogspot.com ja täällä sitä edelleenkin vaan ollaan. Oon kyllä poistanut paljon tekstejä ja palautellut osan luonnoksiin, joten käytännössä teille lukijoille näkyy vaan mun opiskeluaika. Mut miettikää, oon päässyt ripille kesällä 2009, siitä tulee ihan kohta pyöreät (tai ei-niin-pyöreät) kahdeksan vuotta! Jotenkin tuli kauheen nostalgia yhtäkkiä, ja niinpä olikin pakko päästä selailemaan kuvia tältä opiskeluajalta.

Ekojen kurssien ekoja muistiinpanoja.
Tää on selkeesti eka yliopistomaseselfie

Oikeasti mun mielestä opiskelu on edelleenkin ihan kivaa, ellei jopa kivempaa kun fuksivuonna. Sillon sitä oli vielä niin hukassa, enimmäkseen sen suhteen ettei tiennyt yhtään mitä edes haluaa opiskella. Nyt mulla on aika selkeät suunnitelmat (pitäs varmaan huolestua jos tässä vaiheessakaan ei tietäs mistään mitään). Luultavasti joko jatkan gradussakin maankäytön ja luonnonsuojelun yhteyksien parissa, tai sitten loikkaan tekemään jotain kansainvälisempää, luultavasti jotain EU-ympäristöoikeuden alalta. Meillä gradun teko sopii kyllä mulle sinänsä hyvin, sillä teen siis lopputyöni oikeustieteellisessä tiedekunnassa luultavasti lainopillista tutkimusta noudattaen, eli käytännössä luen paljon ja kirjoitan paljon. Ehkä jätän haastattelut ja muut suosiolla muille...

Olin kunnon amatööri kun en ikinä pessy pyykkejä tarpeeks aikasin
Ekat haalaribileet!
Yliopistoystävät lumen keskellä

Monesti multa kysellään että mihin oikeastaan valmistun ja mitä oikeastaan haluaisin tehdä. Siihen mulla ei oo yksiselitteistä vastausta edelleenkään. Käytännössä valmistun siis erikoisjuristitutkinnosta (HTK/HTM) ympäristöoikeuden ja -politiikan asiantuntijaksi. Meillä suuntautuminen jakautuu vielä kertaalleen joko oikeuteen tai politiikkaan, jossa jotenkin ajauduin sitten tuonne oikeustieteellisen puolelle. Ainahan näissä hommissa vain taivas on rajana (:-D), mutta periaatteessa mut vois työllistää julkinen (valtio tai kunta) hallintopuoli tai ministeriöhommat, yksityiset yritykset, erilaiset konsulttihommat, tutkijan hommat...

Eka (tai toka) opiskelijavappu
Eka ja vika kerta Demissä
Enpähän tällöin tiennytkään miten paljon tulisin tuon kirjan kanssa aikaa viettämään... Ympäristöoikeuden opiskelijan paras kaveri, en vaihtais mihinkään! ♥

Ympäristöoikeudessa kivaa on sen monitieteisyys ja monipuolisuus. Etenkin tämä toki mun pääaineessa, jossa yhdistellään politiikka ja oikeutta vähän oudollakin tavalla, ehkä siitä johtuen tämä pääaineyhdistelmä on kuollut ja kuopattu :-D Toki edelleenkin on tosi suosittua, että ympäristöoikeuden opiskelija ottaa sivuaineekseen ympäristöpolitiikan ja toisinpäin. Ympäristöoikeudella on selkeitä yhteyksiä moniin luonnontieteellisiin aloihin, metsäoikeuden kurssilla piti ihan kertailla että mitäs nämä erilaiset metsätyypit olikaan ja miten niitä pitikään hoitaa, ja luonnonsuojeluoikeudessa oli ihan järkevää tietää miten ne puro ja noro eroaakaan. Toki suuntautumismuotoja on monia, mutta periaatteessa ympäristöoikeudessa luonnontieteellisestä kiinnostuksesta on nyt ainakin hyötyä.

Murokuva koska miks ei
Aika paljon on tullut reissattua opiskelun ohella. "Opiskelijalla ei oo rahaa....."
Vasta kolmantena vuotena aloin hahmottamaan mitä haluan oikeastaan opiskella

Toki ympäristöoikeuden opiskelijana on myös helpottavaa tietää miten ympäristöala on koko ajan kovasti kasvamassa. Myös oikeustieteellistä koulutusta arvostetaan monilla ympäristöaloilla. Ympäristöasioita opiskellessa on myös koko ajan tosi ajan hermolla, sillä ympäristöoikeus on alana alati muuttuva ja mukautuva, sillä ympäristöön liittyvät haasteet ja ongelmatkin muuttuvat koko ajan. Samalla luonnollisesti muuttuu myös ympäristöoikeudellinen sääntely.

Suomifiilistelyä
Hollantifiilistelyä
Hollannissa tuli pyöräiltyä ja juotua olutta. Tän kuvan muistoihin yhdistyy jotenkin molemmat...

Blogi on siitä kiva paikka, että tänne saa ihan huoleti purkaa omaa tajunnanvirtaa ja ajatuksia. Tuskin tätäkään postausta luki kukaan ympäristöoikeutta opiskeleva tai asiaa harkitseva ihminen, mutta ihan sama! Ymppähommat on kivoja hommia, ja meidän kaikkien yhteisestä ympäristöstä on kivaa pitää huolta.

xoxo,
Ilona-Anniina

19. kesäkuuta 2017

Kesälomalla

Hollantipäivityksestä toiseen. Lupaan että mun elämään sisältyy kyllä muutakin kun tämä maa!

Eräänä kauniina keskiviikkona otettiin ja lähdettiin Sannin kanssa viikon kestävälle tyttöjen lomalle, tarkoituksena päästä nauttimaan meidän molempien suosikkimaista Hollannista ja Belgiasta, saada vähän irtiottoa arjesta ja lomailla oikein olan takaa. Lennettiin tuuliseen Amsterdamiin huonon sään vuoksi vähän myöhässä. Meiän ensimmäinen hostelli sijaitsi aika lähellä asemaa, ja osoittautui olemaan hyvin alhaisen luokituksen majoituspaikka. Ensimmäiset kolme yötä siellä kuitenkin vietettiin, kuumuudesta ja huonoista sängyistä selvittiin ja hengissäkin pysyttiin! Ekat kolme päivää kierreltiin meille molemmille tuttua Amsterdamia tosi rennosti: shoppailtiin, istuskeltiin puistoissa ja terasseilla, syötiin hyvin ja nautittiin. 


Lauantaina meillä lähti aamupäivällä juna kohti pohjoisen Belgian suurempaa kaupunkia Antwerpenia. Juna Amsterdamista Antwerpeniin kestää reilut kaks tuntia, ja matka menikin kivasti nukkuessa päikkäreitä. Antwerpenissa meitä hemmotteli mielettömän hyvät kelit: 28 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Lauantaina myös meidän matkaseurue tuplaantui, kun Sannin sisko Viivi tuli Brysselistä meitä moikkaamaan ja lontoolainen ihana Anni liittyi meiän seuraan loppulomaksi. Antwerpen on Amsterdamia hiljaisempi ja avarampi kaupunki (johtuuko siitä, että kadut ovat leveämpiä vai siitä, että ihmisiä on vähemmän?) niin kauniilla rakennuksilla ja imo tosi mukavilla ihmisillä, ainakin meidän hostellin työntekijät oli ihan eri luokkaa kun Amsterdamissa. Meillä oli hostelli huippupaikalla, Grote Marktin laidalla, ja kävi niinkin hyvä tuuri että saatiin neljästään majailla yksityisesti kuudentoista hengen doormissa. Loma-aikahan ei monissa maissa oo vielä alkanut, joten pahimmat turistirysät vältettiin kyllä molemmissa kaupungeissa. Antwerpenissa on jotain todella viehättävää ja ihanaa, ja upeat säät kruunas todellakin meidän pari päivää Belgiassa.


Kaks viimeistä yötä vietettiin taas Amsterdamissa, tällä kertaa tosin vähän inhimillisemmässä hostellissa kun ensimmäiset yöt. Shoppailtiin vielä matkan viimeisiä ostoksia (ja hikoiltiin paniikissa siitä, mahtuuko ne edes meidän rinkkoihin), herkuteltiin nepalilaista ruokaa, käytiin kanavaristeilyllä ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan tää loma oli ihan paras: oon nauranut enemmän kun aikoihin, muistellut vanhoja, fiilistellyt kaupunkia ja ollut oikeasti L O M A L L A. Mulla on paha tapa olla vähän tiukkis ja joskus on hankala antaa olla tai rentoutua. Tän loman aikana oon saanu juuri sitä mitä kaipasin: oon osannut antaa olla ja elää just nyt. 


Vasta junassa menossa Amsterdamin lentokentälle mulle tuli sellanen olo, että onpas kummallista lähteä Suomeen. Aika nopeasti sitä ilmeisesti taas kotiutuis hollantilaiseen elämään. Mun ikävä Nijmegeniin on nostanut päätään oikeastaan ihan vasta, varmaan nyt kun on saanut elämän Suomessa tasaantumaan. Nyt on vasta ollut aikaakin ajatella, että mitäs kaikkea siellä tulikaan tehtyä ja koettua, ja löydän itteni aina välillä selailemasta niitä kuvia haaveillen. Kyllä Alankomaat tulee varmaan aina olemaan jollain tavalla tosi spessu paikka, paikka jossa on helppo tuntea että on kotona. Ihanaa että vihdoin sellaisia paikkoja tuntuu myös mulle löytyvän, kun jossain vaiheessa en tiennyt että missä mun tulevaisuuden koti on. Nyt tiedän, että kyllä se Suomessa on nyt ja aina, mutta silti pieni palanen musta halajaa varmaan aina Hollantiinkin.

xoxo,
Ilona-Anniina

30. toukokuuta 2017

Tää kevät on ollut...

Moi! Vieläkö siellä on joku lukemassa?

En voi uskoa että ihan kohta on jo kesäkuu. Palasin mun vaihtoajalta takaisin koti-Suomeen tammikuun lopulla, ja sen jälkeen aika onkin rullannut ihan ennennäkemättömän nopeasti. Paljon mun ajasta on mennyt arkeen tottutelemiseen. Tää kevät ei oo ollut millään tasolla helppo, vaan se on sisältänyt monta hankalampaa päivää ja paljon epätodellisiakin tunteita. Tavallaan tuntuu, että paljon on tapahtunut, mutta samalla ei kuitenkaan yhtään mitään. Oon elänyt hyvin aikataulutetusti ja liian ennalta määrätysti. Vaikka oon ehkä paperilla saanut paljon aikaseks, tuntuu etten oo oikein ehtinyt tekemään mitään. Oon vaan mennyt jossain ihmeellisessä putkessa, enkä oo muistanut irrottautua ja olla hetkessä.


Kotoutumisen hankaluuteen vaikutti varmasti paljolti asuntotilanne. Ensimmäiset pari viikkoa olin ihan hukassa, sillä asuin vielä käytännössä tavarat edelleen matkalaukussa vanhempieni luona. Mun tavarat oli ripoteltu vähän kaikkialle: vaatteet jätesäkeissä, omat kamat jossain pahvilaatikoissa ties missä... Helmikuun alusta muutin keskustaan omaan kämppään, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein alkanut tuntumaan kodilta. Siksi, että ehdin asumaan siinä noin kuukauden ennen kun sain Elliltä opiskelija-asunnosta tarjouksen. Käytännössä heti kun olin saanut purettua vuoden takaiset pahvilaatikot uuden asunnon kaappeihin, pitikin taas kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä uuteen osoitteeseen.


Sen lisäks oon tehnyt oikeastaan koko kevään töitä, ja kouluhommat on jääneet vähemmälle. Alotin heti helmikuun alussa feissarin työt, jotka loppuivatkin vasta vähän yli viikko sitten. Kolme kuukautta vaeltelin ovelta ovelle ja Joensuun kävelykatua edestakasin lumi-, räntä- tai vesisateessa ja muutamia päiviä myös kunnon auringonpaisteessa. Feissarin työ on antoisaa ja opettavaista, mutta samalla henkisesti erityisen raskasta. Voin tosin taas sanoa varmuudella, että oon tämänkin työputken jälkeen entistä varmempi ja rohkeampi. Samanlaista kokemusta ja opetusta ei oikein mistään muusta tunnu saavan.


Kaiken keskellä oon kuitenkin onneks saanut myös nauttia ystävien seurasta, ja ihan omasta rauhasta kotona. Mistään ei tulis mitään, jos ei ois maailman parhaat läheiset ympärillä. Oon myös ostellut paljon kukkia itelleni piristämään muuten niin sateista, kylmää ja jopa lumista kevättä. Nyt oon asunut uudessa yksiössäni opiskelijakommuunissa kohta kuukauden, ja täällä mulla on onneks ihanan kotoisa ja rauhallinen olo. On niin erilaista herätä aamulla kun näkee ikkunasta mettää ja auringonpaisteen, kun taas harmaan ruman virastotalon ja kiireisen kadun.


Vaikka kaiken kaikkiaan tää kevät on ollut aikamoista mössöä, mulla on kuitenkin kova luotto siihen että kesästä tulee tosi hyvä. Reilun viikon päästä lähdetään Sannin kanssa viikoks reissuun Hollantiin ja Belgiaan, teen vielä muutamat (6kpl) esseet, heinäkuun pitkälti lomailen ja elokuussa oon taas töissä. Samaan virheeseen en kuitenkaan lankea enää, vaan tästä eteenpäin yritän suunnitella elämää mahdollisimman vähän eteenpäin. Yritän uskaltaa olla, ja antaa itelle vapaata enemmän. Yritän muistaa, mutta päästää irti, ja mennä askel kerrallaan eteenpäin. Toivottavasti jatkossa hyviä päiviä on pahoja päiviä enemmän.

xoxo,
Ilona-Anniina

29. toukokuuta 2017

Mitä vaihdossa opinkaan?

Kellun Flamingo Span mineraalialtaassa, korvat veden pinnan alla. Vedessä soi rauhoittava musiikki. Unohdun hetkeksi ajasta ja tilasta pois. Oon tänään aamulla sanonut heipat kandin tutkielmalleni sekä lapsuudenkodilleni ja ajanut vanhempieni kanssa Helsinkiin. Väsyttää mutta ei väsytä, jännittää mutta ei jännitä. Ennen kun lähdetään hotellihuoneeseen, käyn vielä istumassa kylpylän saunassa vähän aikaa. On epätodellinen olo. Miksi oon lähtemässä muualle kun tässä on ihan hyvä just näin? Illan aikana vasta kun lentoni perutaan, ymmärrän että palo ja halu lähteä on oikeasti suuri. Enää en malta odottaa. Saan ostettua uuden lennon aamulle. Sunnuntaina 14. elokuuta klo 9:30 lentoni laskeutuu Schipholin lentokentälle Amsterdamiin. Vaihtoaika oli alkanut.

Vaihtoajan eka aamu.

Etukäteen mulla oli Erasmus-vaihdosta paljon mielikuvia ja paljon toiveita niille viidelle kuukaudelle täällä. Odotin paljon, mutta en halunnut myöskään odottaa liikaa. Olin kuullut paljon kulttuurishokista, mielialojen vaihteluista, totuttautumisesta, kotoutumisesta... Oikeastaan millään mitä olin etukäteen kuullut ei ollut enää mitään väliä sillon, kun vaihtarielämä oikeasti alkoi. Sillon alkoi mun omat kokemukset, mun oma elämä Hollannissa ja sain tehdä vaihtoajastani just sellaisen kun itse halusin.

Mitä vaihdossa sitten opinkaan?
  1. On oikeastaan tosi helppoa olla rohkea uudessa maassa. Hei, ei kukaan oleta että tiedät kaikkea, miten voisitkaan tietää! Kokeile, kysy, ihmettele, älä pelkää jos mokaat. Mitä väliä, eihän kukaan tunne sinua kuitenkaan. 
  2. Ulkomailla ruokakaupassa käyminen on hauskaa. 
  3. Vaihtoon lähtiessä kannattaa ottaa kunnon vakuutukset. Better safe than sorry! Koskaan ei tiedä mitä sattuu ja tapahtuu. Oman puhelimeni näytön onnistuin rikkomaan vaihdon aikana, ja voi kuinka onnellinen olinkaan kun älysin vakuutuksen korjaavan näyttölasin vaihdon. Hollannissa ei myöskään ole samanlaista terveyskeskusjärjestelmää tai yliopiston terveydenhuoltoa kun Suomessa, vaan käytännössä lääkäriin ei helposti pääse sekä lääkärikäynnit ovat kalliimpia kuin Suomessa. Tunnen mm. yhden tytön, joka kaatui pyörällä, mursi kätensä ja joutui leikkaukseen. Kyllä se vakuutus oikeasti kannattaa.
  4. On ihan ok olla lälly erasmuslainen ja antaa lällyjä erasmushaleja. Kaikki me ollaan poissa kotoa ja poissa ystävien sekä perheen luota, joten on ihan ok muodostaa oma lälly erasmusperheensä. Se auttaa.
  5. Todella huomioi kohdeyliopistoa valitessa myös kurssitarjonta. Kun valmistuminen on nurkan takana, ei kamalasti jaksaisi ympäristöoikeuden opiskelijana enää käyttää aikaa Euroopan rajoihin ja identiteetteihin. Myös vaihtoaikana pitää oikeasti opiskella, jopa sen puolen vuoden aikana. 
  6. Mulla on huono tapa olla malttamaton keskusteluissa, puhua liikaa ja jopa toisten ihmisten päälle välillä. Vaihdossa ollessa olen oppinut kuuntelun taitoja. Oikeastaan on välillä tosi mukavaa olla ryhmässä se, joka ei ole niin paljoa äänessä. 
  7. Englannin kielen taitoni oli jo ennen vaihtoon lähteä hyvä, mutta palatessani se on erinomainen. Etenkin puhetaidot ovat vaihdossa selkeästi parantuneet.
  8. Täällä Hollannissa opiskellessa oon oppinut arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää, ilmaista koulutusta ja opintotukea. Vois jopa sanoa, että Suomi on maailman paras maa opiskelijalle. 
  9. Jännitys on hyvästä, mutta liika on liikaa. Kaikki vaihtarit ovat samassa tilanteessa kun sinä. Sen lisäksi ainakin täällä yliopisto järjesti meille mentoriryhmän, jota johti neljä hollantilaista opiskelijaa. Mentorien lisäksi vaihtarit auttoivat toinen toistaan minkä osasivat. Lisäksi yliopistolta löytyy niin tiedekuntien omat kv-toimistot kun koko yliopiston yhteinen kv-toimisto. 
  10. Puol vuotta menee ohi silmänräpäyksessä, joten muista nauttia jokaisesta päivästä, äläkä käytä liikaa aikaa laiskotteluun. Sitä netflixiä voi kattoa kotona Suomessakin. Pyöräile ympäriinsä, käy kahviloissa, keksi kaikkea tekemistä vaihtarikamujen kanssa. Ne on ne muistot jotka pysyy.
Vaihtoajan vika aamu.

Tää teksti oli lojunut mun luonnoksissa tammikuusta asti. Kun kerran nyt olin sen kirjoittanut niin ajattelin että sama tuo on kai julkaistakin, vaikkakin auttamattomasti todella myöhässä :-D Anyways, stay tuned! Palaan pian kirjottelemaan ihan tästäkin päivästä.

xoxo,
Ilona-Anniina

14. tammikuuta 2017

Opiskelu Nijmegenissä

Radboud University?

Yliopistoni Radboud University on vuonna 1923 perustettu katolinen yliopisto, jossa on tällä hetkellä vajaat 20 000 opiskelijaa. Uusista opiskelijoista joka viides on kotoisin muualta kun Alankomaista. Saksan läheisen sijainnin vuoksi saksalaisia opiskelijoita on suhteellisen paljon, mutta yliopistolla kulkiessa kuulee hollannin ja saksan lisäksi paljon englantia. Myös englanninkielistä kurssitarjontaa on runsaasti. Vaihto-opiskelijalle siis erityisen hyvä valinta. Yliopisto jakautuu kahdeksaan tiedekuntaan: arts, law, medical sciences, Nijmegen school of management, philosophy & theology & religious studies, special faculty of theology, science ja social sciences. Koska Joensuussa opiskelen historian ja maantieteen laitoksen alla, Nijmegenissä kuulun Nijmegen School of Managementiin.


Entäs kurssivalinnat?

Syyslukukausi Nijmegenissä alkoi elokuun lopussa. Puolen vuoden vaihdon ajalle oli valittava opintojaksoja 30 opintopisteen edestä. Yliopiston tarjonnasta valitsin maantieteen lisäksi oikeustieteiden kursseja, joista useat onneksi olivat avoimia myös niille, jotka eivät opiskele oikeustieteiden tiedekunnan alla. Mulla on valittuna seuraavat opintojaksot omalta laitokseltani: Dutch history, politics and culture, Globalising worlds ja Borders and identities in Europe. Oikeustieteistä suoritan kurssit: Introduction topics typical to Dutch law, Institutional law of the EU ja The law of international organisations. Yliopiston kurssitarjonta löytyy netistä, esimerkiksi yksinkertaisesti googlettamalla "radboud university exchange courses". RU:n nettisivut löytyvät englanniksi, mikä helpottaa opintojen suunnittelua mielettömästi.


Onko opiskelu erilaista?

Opiskelu täällä Hollannissa on ollut melko samanlaista kun Suomessa. Kaikkien opintojaksojeni perustana on luentorunko, jonka lisäksi osassa on ns. working group -työskentelyä. Working group työskentely on ryhmätyöskentelyä, joissa paneudutaan tarkemmin luennoilla käsiteltyihiin asioihin. Suurimpana erona suomalaiseen yliopistoon on kotitehtävien määrä. Lukemisen lisäksi kirjoitustehtäviä on enemmän kotona tehtäväksi. Kuudesta opintojaksostani kolmessa minulla on tentit, kolmessa esseet sekä kahdessa lisäksi ryhmätyöt. Molemmat ryhmätyöt on olleet erilaisten videoiden tekemistä sekä yhdessä kirjottamista. Opiskelun mainostettiin olevan erityisen "vuorovaikutteista ja keskustelevaa". Omien kokemuksieni mukaan luennoitsijat yrittävät saada opiskelijoita osallistumaan kyselemällä kysymyksiä, joihin vastataan aivan yhtä ujosti kun Suomessakin. Ehkä vuorovaikutuksella tarkoitetaan juurikin working group -työskentelyä ja muita ryhmätöitä, sillä luennot ovat oikeastaan samanlaista yksinpuhelua kun Suomessakin. Muutaman kerran opintojaksoon on kuulunut myös "tutorial"-kerta, jota voisi kuvailla seminaariksi. Opiskelijat saavat etukäteen tehtävät. jotka tuota kertaa varten pitää valmistella, ja tutorial-kerralla käydään vastaukset sitten yhdessä läpi.


Entäs materiaalit?

Erilaista täällä Hollannissa on myös se, että kirjat ostetaan yleensä omaksi eikä niitä lainata kirjastolta. Kirjaston valikoima on täällä surkea verrattuna Suomeen. Kurssin pakollisesta kirjasta saattaa olla kirjastolla saatavilla yksi kappale, jota sitäkään ei saa lainattua kotiin. Kursseilla käytetään paljon myös netissä saatavilla olevaa materiaalia. Sen lisäksi joillakin kursseilla on käytössä yllä olevassa kuvassa olevat "readerit", jotka maksavat 10-20 euron luokkaa. Käytännössä siis materiaalia, jonka maksat netissä ja noudat yliopiston tulostuspalvelulta, joka on tulostanut ja nitonut sinulle kymmenien sivujen edestä paperia. Toinen noista readereista oli ihan järkevä, sillä siinä oli EU-oikeuden caseja, joita sai käyttää tentissä, mutta toinen olisi voinut olla ilmaiseksi saatavilla netissä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan reader on käytännössä pakko ostaa ja tulostuttaa, sillä muuten ko. pakollista materiaalia ei saa käyttöönsä.


Pääseekö niitä kursseja helposti läpi?

Opiskelu täällä jakautuu syys- ja kevätlukukausien osalta yhteensä neljään eri blockiin. Kurssit voivat kestää joko yhden blockin ajan tai yhden lukukauden ajan (2 blockia). Yhden blockin aikana ensin luennot pyörivät parisen kuukautta, kunnes on 1-2 viikkoa yleensä hiljaisempaa, jonka jälkeen on "koeviikko". Siksi siis täällä syyslukukausi kestää tammikuun loppuun asti. Luennot loppuivat ennen joululomaa, mutta tentit pidetään vasta tammikuun kahtena viimeisenä viikkona. Siksi joululoma täällä onkin pitkälti lukuloma. Käytössä oleva arvosteluasteikko on 0-10, josta arvosanat 0-5 ovat hylättyjä ja ensimmäinen hyväksytty on 5,5. Opiskelun mielentila on täällä pitkälti läpäisyyn keskittyvä, enkä olekaan kertaakaan nähnyt jonkun saavan kurssista arvosanoja 9-10. Omat arvosanani ovat tähän mennessä olleet 6.5, 6.5 ja 7 eli Suomessa kakkosen-kolmosen luokkaa. Kokemuksieni mukaan opintojaksoihin täytyy käyttää enemmän aikaa kun Suomessa, mutta jos aikaa ja jaksamista vaan löytyy, on kurssien kunniallisesti läpi suorittaminen sujunut mutkattomasti.


Entäs kampusalue?

Radboudin kampus on hyvin kompakti ja viihtyisä. Kampuksella on ainakin seitsemän erilaista rakennusta eri tiedekunnille ja kaksi isompaa lounasravintolaa. Yliopiston pääkirjaston lisäksi pienempiä kirjastoja on usempia. Työskentelytiloja löytyy hyvin. Ainoan miinuksen antaisin kirjaston tarjoamille tietokoneille, jotka on tungettu pitkään pöytään niin ahtaasti vierekkäin, ettei pöydälle mahdu nostamaan kirjoja eikä muuta materiaalia. Siis esimerkiksi esseen kirjottaminen niillä koneilla olisi täyttä tuskaa. Tietokonetiloja löytyy kyllä muista rakennuksista useampia. Tulostaminen on maksullista, mutta melko halpaa (2-puolinen sivu 3 senttiä). Enimmäkseen olen opiskellut kotoa käsin, koska lukutilat kirjastolla ovat mun makuun liian "avoimia", siis isossa salissa pöytiä ilman minkäänlaisia näköesteitä tai omaa tilaa. Keskittymiseni herpaantuu herkästi jos nään kun ympärillä kävelee ihmisiä edestakaisin, joten oman huoneeni rauha on toiminut paremmin kun yliopiston tilat. Tarjolla olevia ryhmätyöhuoneita ollaan kyllä ryhmätöissä hyödynnetty.

Untitled

Miten opiskeluihin voi valmistautua ennen vaihtoon lähtöä?
  1. Kurssivalikoiman kannattaa antaa vaikuttaa myös vaihtopaikan valintaan. Jos tarjolla olevat kurssit ovat kaikki opintojesi kannalta "turhaa" tai eivät kiinnosta sinua ollenkaan, ehkä kannattaa yrittää etsiä toinen yliopisto. Opinnot vievät aikaa myös vaihdossa ollessa, ja motivaatiota on vaikea löytää, jos kurssien aihe ei kiinnosta pätkän vertaa. 
  2. Imo opiskelu kuuluu myös vaihtoon, vaikka se vähän kurjaa onkin. Aika täällä kannattaa käyttää hyödyksi - myös opintojen näkökulmasta. Uudesta yliopistosta saattaa löytyä kursseja, joita et pääse muualla kokemaan. 
  3. Erasmus-vaihtoon lähtevän tulee tehdä Learning agreement etukäteen. LA-lomakkeeseen valitset kurssit, jotka aiot vaihdossa suorittaa. Älä kuitenkaan suunnittele liikaa tai ahdistu, jos suunnitelmat muuttuvat, sillä niin ne luultavasti tekevätkin. Kurssien aikataulut saa yleensä tietoonsa vasta, kun vaihtoaika alkaa. Siispä esimerkiksi päälle menevien aikataulujen vuoksi on todennäköistä, että kursseja joutuu myöhemmin vaihtamaan.
  4. Varaa budjetista siivu kirjojen ostoon. Itse en ollut siihen valmistatunut, ja 80€n hintalappu pakollisella kurssikirjalla tuntui yllättävältä (ja kalliilta & osittain turhalta...). 
  5. Mukaan kannattaa pakata pieni suomi-englanti-suomi sanakirja. Siitä on hyötyä tentissä, kun blackout iskee. Tentteihin saa ottaa sanakirjan mukaan, kunhan se ei ole myös sanat selittävä sanakirja (siis sellainen, jossa käännöksen lisäksi myös kerrotaan, mitä se direktiivi nyt tarkoittikaan). 
  6. Rohkaistu luennoilla ja ryhmätöissä - opiskelun kautta muihin opiskelijoihin pääsee tutustumaan helpommin. Opintojaksoilla on mahdollista päästä myös tutustumaan paikallisiin, mikä on vaihtarille yleisesti harvinaisempaa herkkua.
  7. Alankomaissa professorit ei ole jalustalle asetettuja herroja ja rouvia, vaan ihan samanlaisia peruspulliaisia kuin sinä ja minäkin. Jos et ole varma, kysy! Myös luennoilla rohkaistaan kysymään, jos ei ymmärrä, tai kyseenalaistamaan, jos olet eri mieltä. Yleiset kommentit ja keskustelukin on ainakin mantsassa hyvin tervetullutta.
  8. Älä pelkää tai jännitä liikaa! Englanninkielisillä kursseilla on paljon muitakin vaihtareita, jotka on ihan samassa asemassa kun sinäkin. Sen lisäksi vaihtarit on yliopistolle voimavara, jota arvostetaan ja autetaan mielellään. 
Jos Nijmegeniin vaihtoon lähtemisestä on kiinnostunut, kannattaa appstoresta ladata englanninkielinen Radboud University -appi. Se antaa paljon tietoa yliopistosta, kampuksesta ja vaihto-opiskelusta ylipäätään.

Unohtuikohan vielä jotain... Noh, jos nyt joku Hollantiin tai Nijmegeniin menevä sattuiskin tätä lukemaan, vastaan mielelläni kysymyksiin jos vaan osaan! :-)

xoxo,
Ilona-Anniina