30. toukokuuta 2017

Tää kevät on ollut...

Moi! Vieläkö siellä on joku lukemassa?

En voi uskoa että ihan kohta on jo kesäkuu. Palasin mun vaihtoajalta takaisin koti-Suomeen tammikuun lopulla, ja sen jälkeen aika onkin rullannut ihan ennennäkemättömän nopeasti. Paljon mun ajasta on mennyt arkeen tottutelemiseen. Tää kevät ei oo ollut millään tasolla helppo, vaan se on sisältänyt monta hankalampaa päivää ja paljon epätodellisiakin tunteita. Tavallaan tuntuu, että paljon on tapahtunut, mutta samalla ei kuitenkaan yhtään mitään. Oon elänyt hyvin aikataulutetusti ja liian ennalta määrätysti. Vaikka oon ehkä paperilla saanut paljon aikaseks, tuntuu etten oo oikein ehtinyt tekemään mitään. Oon vaan mennyt jossain ihmeellisessä putkessa, enkä oo muistanut irrottautua ja olla hetkessä.


Kotoutumisen hankaluuteen vaikutti varmasti paljolti asuntotilanne. Ensimmäiset pari viikkoa olin ihan hukassa, sillä asuin vielä käytännössä tavarat edelleen matkalaukussa vanhempieni luona. Mun tavarat oli ripoteltu vähän kaikkialle: vaatteet jätesäkeissä, omat kamat jossain pahvilaatikoissa ties missä... Helmikuun alusta muutin keskustaan omaan kämppään, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein alkanut tuntumaan kodilta. Siksi, että ehdin asumaan siinä noin kuukauden ennen kun sain Elliltä opiskelija-asunnosta tarjouksen. Käytännössä heti kun olin saanut purettua vuoden takaiset pahvilaatikot uuden asunnon kaappeihin, pitikin taas kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä uuteen osoitteeseen.


Sen lisäks oon tehnyt oikeastaan koko kevään töitä, ja kouluhommat on jääneet vähemmälle. Alotin heti helmikuun alussa feissarin työt, jotka loppuivatkin vasta vähän yli viikko sitten. Kolme kuukautta vaeltelin ovelta ovelle ja Joensuun kävelykatua edestakasin lumi-, räntä- tai vesisateessa ja muutamia päiviä myös kunnon auringonpaisteessa. Feissarin työ on antoisaa ja opettavaista, mutta samalla henkisesti erityisen raskasta. Voin tosin taas sanoa varmuudella, että oon tämänkin työputken jälkeen entistä varmempi ja rohkeampi. Samanlaista kokemusta ja opetusta ei oikein mistään muusta tunnu saavan.


Kaiken keskellä oon kuitenkin onneks saanut myös nauttia ystävien seurasta, ja ihan omasta rauhasta kotona. Mistään ei tulis mitään, jos ei ois maailman parhaat läheiset ympärillä. Oon myös ostellut paljon kukkia itelleni piristämään muuten niin sateista, kylmää ja jopa lumista kevättä. Nyt oon asunut uudessa yksiössäni opiskelijakommuunissa kohta kuukauden, ja täällä mulla on onneks ihanan kotoisa ja rauhallinen olo. On niin erilaista herätä aamulla kun näkee ikkunasta mettää ja auringonpaisteen, kun taas harmaan ruman virastotalon ja kiireisen kadun.


Vaikka kaiken kaikkiaan tää kevät on ollut aikamoista mössöä, mulla on kuitenkin kova luotto siihen että kesästä tulee tosi hyvä. Reilun viikon päästä lähdetään Sannin kanssa viikoks reissuun Hollantiin ja Belgiaan, teen vielä muutamat (6kpl) esseet, heinäkuun pitkälti lomailen ja elokuussa oon taas töissä. Samaan virheeseen en kuitenkaan lankea enää, vaan tästä eteenpäin yritän suunnitella elämää mahdollisimman vähän eteenpäin. Yritän uskaltaa olla, ja antaa itelle vapaata enemmän. Yritän muistaa, mutta päästää irti, ja mennä askel kerrallaan eteenpäin. Toivottavasti jatkossa hyviä päiviä on pahoja päiviä enemmän.

xoxo,
Ilona-Anniina

29. toukokuuta 2017

Mitä vaihdossa opinkaan?

Kellun Flamingo Span mineraalialtaassa, korvat veden pinnan alla. Vedessä soi rauhoittava musiikki. Unohdun hetkeksi ajasta ja tilasta pois. Oon tänään aamulla sanonut heipat kandin tutkielmalleni sekä lapsuudenkodilleni ja ajanut vanhempieni kanssa Helsinkiin. Väsyttää mutta ei väsytä, jännittää mutta ei jännitä. Ennen kun lähdetään hotellihuoneeseen, käyn vielä istumassa kylpylän saunassa vähän aikaa. On epätodellinen olo. Miksi oon lähtemässä muualle kun tässä on ihan hyvä just näin? Illan aikana vasta kun lentoni perutaan, ymmärrän että palo ja halu lähteä on oikeasti suuri. Enää en malta odottaa. Saan ostettua uuden lennon aamulle. Sunnuntaina 14. elokuuta klo 9:30 lentoni laskeutuu Schipholin lentokentälle Amsterdamiin. Vaihtoaika oli alkanut.

Vaihtoajan eka aamu.

Etukäteen mulla oli Erasmus-vaihdosta paljon mielikuvia ja paljon toiveita niille viidelle kuukaudelle täällä. Odotin paljon, mutta en halunnut myöskään odottaa liikaa. Olin kuullut paljon kulttuurishokista, mielialojen vaihteluista, totuttautumisesta, kotoutumisesta... Oikeastaan millään mitä olin etukäteen kuullut ei ollut enää mitään väliä sillon, kun vaihtarielämä oikeasti alkoi. Sillon alkoi mun omat kokemukset, mun oma elämä Hollannissa ja sain tehdä vaihtoajastani just sellaisen kun itse halusin.

Mitä vaihdossa sitten opinkaan?
  1. On oikeastaan tosi helppoa olla rohkea uudessa maassa. Hei, ei kukaan oleta että tiedät kaikkea, miten voisitkaan tietää! Kokeile, kysy, ihmettele, älä pelkää jos mokaat. Mitä väliä, eihän kukaan tunne sinua kuitenkaan. 
  2. Ulkomailla ruokakaupassa käyminen on hauskaa. 
  3. Vaihtoon lähtiessä kannattaa ottaa kunnon vakuutukset. Better safe than sorry! Koskaan ei tiedä mitä sattuu ja tapahtuu. Oman puhelimeni näytön onnistuin rikkomaan vaihdon aikana, ja voi kuinka onnellinen olinkaan kun älysin vakuutuksen korjaavan näyttölasin vaihdon. Hollannissa ei myöskään ole samanlaista terveyskeskusjärjestelmää tai yliopiston terveydenhuoltoa kun Suomessa, vaan käytännössä lääkäriin ei helposti pääse sekä lääkärikäynnit ovat kalliimpia kuin Suomessa. Tunnen mm. yhden tytön, joka kaatui pyörällä, mursi kätensä ja joutui leikkaukseen. Kyllä se vakuutus oikeasti kannattaa.
  4. On ihan ok olla lälly erasmuslainen ja antaa lällyjä erasmushaleja. Kaikki me ollaan poissa kotoa ja poissa ystävien sekä perheen luota, joten on ihan ok muodostaa oma lälly erasmusperheensä. Se auttaa.
  5. Todella huomioi kohdeyliopistoa valitessa myös kurssitarjonta. Kun valmistuminen on nurkan takana, ei kamalasti jaksaisi ympäristöoikeuden opiskelijana enää käyttää aikaa Euroopan rajoihin ja identiteetteihin. Myös vaihtoaikana pitää oikeasti opiskella, jopa sen puolen vuoden aikana. 
  6. Mulla on huono tapa olla malttamaton keskusteluissa, puhua liikaa ja jopa toisten ihmisten päälle välillä. Vaihdossa ollessa olen oppinut kuuntelun taitoja. Oikeastaan on välillä tosi mukavaa olla ryhmässä se, joka ei ole niin paljoa äänessä. 
  7. Englannin kielen taitoni oli jo ennen vaihtoon lähteä hyvä, mutta palatessani se on erinomainen. Etenkin puhetaidot ovat vaihdossa selkeästi parantuneet.
  8. Täällä Hollannissa opiskellessa oon oppinut arvostamaan suomalaista koulujärjestelmää, ilmaista koulutusta ja opintotukea. Vois jopa sanoa, että Suomi on maailman paras maa opiskelijalle. 
  9. Jännitys on hyvästä, mutta liika on liikaa. Kaikki vaihtarit ovat samassa tilanteessa kun sinä. Sen lisäksi ainakin täällä yliopisto järjesti meille mentoriryhmän, jota johti neljä hollantilaista opiskelijaa. Mentorien lisäksi vaihtarit auttoivat toinen toistaan minkä osasivat. Lisäksi yliopistolta löytyy niin tiedekuntien omat kv-toimistot kun koko yliopiston yhteinen kv-toimisto. 
  10. Puol vuotta menee ohi silmänräpäyksessä, joten muista nauttia jokaisesta päivästä, äläkä käytä liikaa aikaa laiskotteluun. Sitä netflixiä voi kattoa kotona Suomessakin. Pyöräile ympäriinsä, käy kahviloissa, keksi kaikkea tekemistä vaihtarikamujen kanssa. Ne on ne muistot jotka pysyy.
Vaihtoajan vika aamu.

Tää teksti oli lojunut mun luonnoksissa tammikuusta asti. Kun kerran nyt olin sen kirjoittanut niin ajattelin että sama tuo on kai julkaistakin, vaikkakin auttamattomasti todella myöhässä :-D Anyways, stay tuned! Palaan pian kirjottelemaan ihan tästäkin päivästä.

xoxo,
Ilona-Anniina