30. toukokuuta 2017

Tää kevät on ollut...

Moi! Vieläkö siellä on joku lukemassa?

En voi uskoa että ihan kohta on jo kesäkuu. Palasin mun vaihtoajalta takaisin koti-Suomeen tammikuun lopulla, ja sen jälkeen aika onkin rullannut ihan ennennäkemättömän nopeasti. Paljon mun ajasta on mennyt arkeen tottutelemiseen. Tää kevät ei oo ollut millään tasolla helppo, vaan se on sisältänyt monta hankalampaa päivää ja paljon epätodellisiakin tunteita. Tavallaan tuntuu, että paljon on tapahtunut, mutta samalla ei kuitenkaan yhtään mitään. Oon elänyt hyvin aikataulutetusti ja liian ennalta määrätysti. Vaikka oon ehkä paperilla saanut paljon aikaseks, tuntuu etten oo oikein ehtinyt tekemään mitään. Oon vaan mennyt jossain ihmeellisessä putkessa, enkä oo muistanut irrottautua ja olla hetkessä.


Kotoutumisen hankaluuteen vaikutti varmasti paljolti asuntotilanne. Ensimmäiset pari viikkoa olin ihan hukassa, sillä asuin vielä käytännössä tavarat edelleen matkalaukussa vanhempieni luona. Mun tavarat oli ripoteltu vähän kaikkialle: vaatteet jätesäkeissä, omat kamat jossain pahvilaatikoissa ties missä... Helmikuun alusta muutin keskustaan omaan kämppään, joka ei kuitenkaan missään vaiheessa oikein alkanut tuntumaan kodilta. Siksi, että ehdin asumaan siinä noin kuukauden ennen kun sain Elliltä opiskelija-asunnosta tarjouksen. Käytännössä heti kun olin saanut purettua vuoden takaiset pahvilaatikot uuden asunnon kaappeihin, pitikin taas kerätä kimpsut ja kampsut ja lähteä uuteen osoitteeseen.


Sen lisäks oon tehnyt oikeastaan koko kevään töitä, ja kouluhommat on jääneet vähemmälle. Alotin heti helmikuun alussa feissarin työt, jotka loppuivatkin vasta vähän yli viikko sitten. Kolme kuukautta vaeltelin ovelta ovelle ja Joensuun kävelykatua edestakasin lumi-, räntä- tai vesisateessa ja muutamia päiviä myös kunnon auringonpaisteessa. Feissarin työ on antoisaa ja opettavaista, mutta samalla henkisesti erityisen raskasta. Voin tosin taas sanoa varmuudella, että oon tämänkin työputken jälkeen entistä varmempi ja rohkeampi. Samanlaista kokemusta ja opetusta ei oikein mistään muusta tunnu saavan.


Kaiken keskellä oon kuitenkin onneks saanut myös nauttia ystävien seurasta, ja ihan omasta rauhasta kotona. Mistään ei tulis mitään, jos ei ois maailman parhaat läheiset ympärillä. Oon myös ostellut paljon kukkia itelleni piristämään muuten niin sateista, kylmää ja jopa lumista kevättä. Nyt oon asunut uudessa yksiössäni opiskelijakommuunissa kohta kuukauden, ja täällä mulla on onneks ihanan kotoisa ja rauhallinen olo. On niin erilaista herätä aamulla kun näkee ikkunasta mettää ja auringonpaisteen, kun taas harmaan ruman virastotalon ja kiireisen kadun.


Vaikka kaiken kaikkiaan tää kevät on ollut aikamoista mössöä, mulla on kuitenkin kova luotto siihen että kesästä tulee tosi hyvä. Reilun viikon päästä lähdetään Sannin kanssa viikoks reissuun Hollantiin ja Belgiaan, teen vielä muutamat (6kpl) esseet, heinäkuun pitkälti lomailen ja elokuussa oon taas töissä. Samaan virheeseen en kuitenkaan lankea enää, vaan tästä eteenpäin yritän suunnitella elämää mahdollisimman vähän eteenpäin. Yritän uskaltaa olla, ja antaa itelle vapaata enemmän. Yritän muistaa, mutta päästää irti, ja mennä askel kerrallaan eteenpäin. Toivottavasti jatkossa hyviä päiviä on pahoja päiviä enemmän.

xoxo,
Ilona-Anniina

10 kommenttia:

  1. Kiva lukea kuulumisiasi pitkästä aikaa :)

    VastaaPoista
  2. Ootko hankkinut uudet lasit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, viimeisen kuvan pyöreämmät lasit on uudet. Niistä voisinkin postailla :-)

      Poista
  3. Jep, oli tosi kiva lukea sun kuulumisia! Minä ainakin oon sun blogin uskollinen lukija edelleen :--)

    Kun muistelen omia feissariaikoja parin vuoden takaa niin täytyy sanoa että aika hyvin tiivistit munkin kokemuksen siitä duunista!

    Ja hei, ihanaa reissua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ihanaa että olet täällä edelleen! ♥ Feissarin työ on kyllä välillä tosi rankkaa, mutta silti samalla niin antoisaa. Ihania muistoja jää monista ihmisistä ja parhaista keskusteluista :-)

      Poista
  4. Ihanaa, oot takas <3 tauon aikana on ollut ikävä.

    VastaaPoista