30. kesäkuuta 2017

Kotipostaus

Kuten joskus aiemmin mainitsinkin, muutin toukokuussa uuteen asuntoon. Laitoin itteni viime vuonna Ellin opiskelija-asuntojen hakulistalle sillä ajatuksella, että vaihdosta palatessa hyvän tuurin sattuessa saattaisin saada asuntotarjouksen. Noh, niin ei käynyt ihan heti, vaan noin kuukauden keskustassa asumisen jälkeen sain soiton ja asuntotarjouksen Elliltä. Pohdin pitkään ottaisinko uuden kämpän vastaan, sillä olin just saanut ostettua kaikkea tarvittavaa uutta asuntoa varten, just saanut purettua kaikki muuttolaatikot ja asetuttua aloilleni... Muun muassa rahallisista syistä päädyin kuitenkin muuttamaan tähän nykyiseen yksiööni, ja onneksi muutinkin! Oon viihtynyt täällä uudessa kodissa todella hyvin, jopa paremmin kun keskustassa.

Meillä on siis asuntojen sisäänkäynnit tälläisen "ulkokäytävän" kautta, jossa mulla roikkuu varmaan naapuruston ainoa mutta varmasti upein amppeli. 
Kattokaa nyt miten lähellä tuo ihana lenkkipolkumetsä on!

Asustelen tällä hetkellä siis 30m2 kokoisessa yksiössä parin kilometrin päässä Joensuun keskustasta. Mun asunto on vanha solukämppä, mistä johtuen jaan ulkoeteisen naapurini kanssa. Ulko-ovesta sisälle astuttaessa oikealle puolelle jää iso kylppäri. Keittiö mulla on tuollaisella baaripöydällä muusta tilasta jaettu nurkkaus heti eteisen vieressä. Tai käytännössä keittiö on myös eteistä, sillä jääkaappi on samassa rivistössä kaikkien kaappien kanssa :-D Siinä jatkeena mulla on myös pieni keittiönpöytä ja uudet tori.fistä ostetut mustavalkoiset tuolit. Tää piste toimii tosin enemmänkin työskentelyssä kun syömisessä, sillä oon ruokahommissa kummasti siirtynyt tuohon baaritasolle. 

Oma ulko-oveni oikealla, huurretun "lasin" ovi vessaan. Ja siinä samalla myös mun ainoat kaapistot sekä se jääkaappi hyvin loogisesti niiden jatkeena :-D
Tää keittiönurkkaus on ollut yllättävänkin käytännöllinen, etenkin kun sain tuon baarijakkaran ostettua. 

Muutenhan tää asunto onkin sitten vaan yks iso putkilomainen huone. Vähän hankala siis pohjaltaan, sillä kaikki on käytännössä yhtä isoa tilaa, mutta aika kiva tästä tuli kunhan osasi päättää mihin kaikki huonekalut sijoittaa. Jännitin etukäteen sitä kun nää opiskelijakämpät on helposti niin "persoonattomia" ja valjuja, mutta kun kaikki kamat oli raahattu sisään tuntu tää asunto jo ihan eri tavalla omalta kodilta. Ikkunat tänne vaihdettiin kai viime kesänä ja maalattiin seinätkin. Ainut miinus on tää lattia. Sinänsä muovimatto ei haittais, mutta siinä on paljon kaikenlaisia kulumia, painaumia ja muita värjäytymiä. Onneks matot auttaa siinä :-) Yks mun suosikkijuttu on ehdottomasti tuo seinän iso kartta. Se nyt käytännössä hallitsee koko huonetta, mutta mitäs siitä. Oon muutenkin vähän sellanen hälläväliä ihminen sisustuksen suhteen. Periaatteessa mitä enemmän nättejä värejä ja kuoseja ja ihania juttuja niin sitä parempi. Myös viherkasvit ovat vähän tätä kämppää yrittäneet vallata, niissäkin toki mitä enemmän sitä parempi. Paljon mun tavaroista on myös kierrätettyjä tai muuten randomisti matkan varrella mukaan tarttuneita. Kuten tuo sohvapöytä, jonka raahasin erittäin väsyneenä Kuopiosta bussilla Joensuuhun mukanani. Eikä sitä saanut siis edes mitenkään osiin.


Kun on persoonana todellinen sillisalaatti, niin asuntokin on samaa sarjaa.

xoxo,
Ilona-Anniina

29. kesäkuuta 2017

Oman elämäni Harry Potter

Mulla on ollu silmälasit jostain ala-asteelta asti, mutta aina yliopistoikäiseksi asti käytin niitä hyvin on-off, pitkälti kärvistellen ja käyttäen laseja vaan oppituntien takarivissä tai elokuvateatterissa. Vasta kun alotin osa-aikaisen myyjän työt optikkoliikkeessä syksyllä 2013 sain aikaiseks hankittua ekat silmälasit joista oikeasti tykkäsin ja jotka oli oikeasti hyvät käyttää. Siitä mun rillipääelämä oikeastaan vasta kunnolla alkoi. Tuon vuoden 2013 syksyn jälkeen mulla onkin vaihtunut silmälasit aika tiuhaan tahtiin. Ammattivikoja, vois sanoa. Edelliset Marimekon ruskeat lasit mulla oli käytössä melkein vuoden (!), kunnes vaihtoajan jälkeen tuli sellanen fiilis että kaipailin jotain uutta. Ehkä jotain nuorekkaampaa, hauskempaa, kevyempää... Jotain pyöreämpää?


Etnia Barcelona -mallisto on ihan ehdottomasti yks mun lemppareista. Suomessa sitä saa Fenno-ketjun liikkeistä. Mielettömän ihania väriyhdistelmiä ja sopivassa tasapainossa persoonallisuutta, trendikkyyttä ja hauskuutta. Tämä uusin malli (Etnia Barcelona Sochi, värikoodissa lebe) kiinnitti mun huomion oikeastaan heti. Tällä hetkellä silmälaseissa on pyöreiden linjojen lisäks paljon juurikin metallisia yksityiskohtia, kuten metalliset sangat tai joitain koristeita muualla. Tässä Sochi-mallissa on metallia juurikin aisoissa sekä kehyksen yläreunassa. Vähän niinkun lasien "kulmakarvat", niitäkin on nyt näkynyt paljon :-D Pilkullinen havannaruskea sävy on helppo yhdistellä kaiken kanssa olematta kuitenkaan niin raskas kun ihan kokomusta kehys.


Näissä laseissa mulla on ensimmäistä kertaa moniteholinssin pohja. Mulla on aiemminkin ollut ns. lähinäköä helpottavia kaukolaseja, "nuorisomonitehoja". Niiden tarkotuksena on tehdä lähityöskentelystä helpompaa pienen lukuhelpotuksen avulla. Sen lisäks parissa viime laseissa mulla on ollut kovan, heijastamattoman ja likaahylkivän pinnoitteen lisäks sinistä valoa suodattava pinta. Se peilaa joissain tilanteissa ja kuvissa sinertävänä, mutta muuten on mun mielestä ollut mukava käytössä. Mulle laseissa tärkeintä on istuvuus, käyttömukavuus, helppous ja tietynasteinen näyttävyys. Linssien ja pinnotteiden valinnassa kannattaa kysyä ammattilaisen neuvoja ja mielipiteitä, ja tehdä lopullinen päätös omien tarpeiden mukaan. Mun mielestä kehyksessä tärkeintä on se, että itse viihtyy ja tuntee olonsa hyväksi. Makutuomarit voi olla valinnassa kivoja, mutta itsehän sitä niitä laseja loppujen lopuksi joka päivä käyttää, joten oma mielipidehän se on tärkein. Silmälasit on parhaimmillaan silmiä korostava ja kirkastava käytännöllinen asuste, jota et itse huomaa (muuten kun peiliin katsoessa :-D).


Viikonloppuna sateen jälkeen oli jotenkin ihan pakko vaan päästä ulos nauttimaan tosta luonnon vihreydestä. Nappasin sitten oikeasti pitkästä aikaa kameran kaulaan, siis siitä on varmaan vuosi kun oon viimeks käyttänyt tuota kameraa, kun se ei ollut mulla Hollannissa mukana. Ihanan happirikas ja raikas ilma oli, mutta jösses mikä määrä itikoita!! Siis aivan jäätävän paljon! Ja kesän ensimmäisille itikanpistoille tyypillisesti, päähän tullut paukama kasvoi illan aikana kunnon kuhmuksi :-D Oli silti worth it. Kesä ja kodin lähimetsä ♥


xoxo,
Ilona-Anniina

22. kesäkuuta 2017

Neljä vuotta ympäristöoikeutta

Neljäs vuosi yliopistossa alkaa olla paria koulutehtävää vaille pulkassa. Tää aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti, vastahan sitä oltiin fuksi kolmetoista ja aikataulun mukainen valmistuminen olis jo ens (?!?!?) keväänä. Tammikuussa sain hallintotieteiden kandidaatin paperit käteen, pääaineenani ympäristöoikeus- ja politiikka. Ens syksynä sitä pitää varmaan marssia jo gradusemmaan anomaan jelppiä ja helppiä, sillä koko gradun kirjotusurakka tuntuu tällä hetkellä niin ylitsepääsemättömältä... Jos kaikki menee niinkun oon ajatellut, valmistuisinkin sitten hallintotieteiden maisteriksi joulukuussa 2018.

Tää kuva on edelleen mun opiskelijakortin kuva. Mikä junnu, nyyhk! Vielä niin sinisen kirkkaat silmät ja opiskelun intoa palaa sisällä! Kas kaik' se on menetetty muutaman vuoden päästä!
Eka joulu omassa kotona (ainaki melkein)
Ekat omat viinilasit. Noi skumppalasit mulla on vieläkin!

Musta on jotenkin niin outoa ajatella miten kauan oon kirjottanut blogia. Se oli mun rippikesä, kun pistin pystyyn sivuston nimeltään villasukat.blogspot.com ja täällä sitä edelleenkin vaan ollaan. Oon kyllä poistanut paljon tekstejä ja palautellut osan luonnoksiin, joten käytännössä teille lukijoille näkyy vaan mun opiskeluaika. Mut miettikää, oon päässyt ripille kesällä 2009, siitä tulee ihan kohta pyöreät (tai ei-niin-pyöreät) kahdeksan vuotta! Jotenkin tuli kauheen nostalgia yhtäkkiä, ja niinpä olikin pakko päästä selailemaan kuvia tältä opiskeluajalta.

Ekojen kurssien ekoja muistiinpanoja.
Tää on selkeesti eka yliopistomaseselfie

Oikeasti mun mielestä opiskelu on edelleenkin ihan kivaa, ellei jopa kivempaa kun fuksivuonna. Sillon sitä oli vielä niin hukassa, enimmäkseen sen suhteen ettei tiennyt yhtään mitä edes haluaa opiskella. Nyt mulla on aika selkeät suunnitelmat (pitäs varmaan huolestua jos tässä vaiheessakaan ei tietäs mistään mitään). Luultavasti joko jatkan gradussakin maankäytön ja luonnonsuojelun yhteyksien parissa, tai sitten loikkaan tekemään jotain kansainvälisempää, luultavasti jotain EU-ympäristöoikeuden alalta. Meillä gradun teko sopii kyllä mulle sinänsä hyvin, sillä teen siis lopputyöni oikeustieteellisessä tiedekunnassa luultavasti lainopillista tutkimusta noudattaen, eli käytännössä luen paljon ja kirjoitan paljon. Ehkä jätän haastattelut ja muut suosiolla muille...

Olin kunnon amatööri kun en ikinä pessy pyykkejä tarpeeks aikasin
Ekat haalaribileet!
Yliopistoystävät lumen keskellä

Monesti multa kysellään että mihin oikeastaan valmistun ja mitä oikeastaan haluaisin tehdä. Siihen mulla ei oo yksiselitteistä vastausta edelleenkään. Käytännössä valmistun siis erikoisjuristitutkinnosta (HTK/HTM) ympäristöoikeuden ja -politiikan asiantuntijaksi. Meillä suuntautuminen jakautuu vielä kertaalleen joko oikeuteen tai politiikkaan, jossa jotenkin ajauduin sitten tuonne oikeustieteellisen puolelle. Ainahan näissä hommissa vain taivas on rajana (:-D), mutta periaatteessa mut vois työllistää julkinen (valtio tai kunta) hallintopuoli tai ministeriöhommat, yksityiset yritykset, erilaiset konsulttihommat, tutkijan hommat...

Eka (tai toka) opiskelijavappu
Eka ja vika kerta Demissä
Enpähän tällöin tiennytkään miten paljon tulisin tuon kirjan kanssa aikaa viettämään... Ympäristöoikeuden opiskelijan paras kaveri, en vaihtais mihinkään! ♥

Ympäristöoikeudessa kivaa on sen monitieteisyys ja monipuolisuus. Etenkin tämä toki mun pääaineessa, jossa yhdistellään politiikka ja oikeutta vähän oudollakin tavalla, ehkä siitä johtuen tämä pääaineyhdistelmä on kuollut ja kuopattu :-D Toki edelleenkin on tosi suosittua, että ympäristöoikeuden opiskelija ottaa sivuaineekseen ympäristöpolitiikan ja toisinpäin. Ympäristöoikeudella on selkeitä yhteyksiä moniin luonnontieteellisiin aloihin, metsäoikeuden kurssilla piti ihan kertailla että mitäs nämä erilaiset metsätyypit olikaan ja miten niitä pitikään hoitaa, ja luonnonsuojeluoikeudessa oli ihan järkevää tietää miten ne puro ja noro eroaakaan. Toki suuntautumismuotoja on monia, mutta periaatteessa ympäristöoikeudessa luonnontieteellisestä kiinnostuksesta on nyt ainakin hyötyä.

Murokuva koska miks ei
Aika paljon on tullut reissattua opiskelun ohella. "Opiskelijalla ei oo rahaa....."
Vasta kolmantena vuotena aloin hahmottamaan mitä haluan oikeastaan opiskella

Toki ympäristöoikeuden opiskelijana on myös helpottavaa tietää miten ympäristöala on koko ajan kovasti kasvamassa. Myös oikeustieteellistä koulutusta arvostetaan monilla ympäristöaloilla. Ympäristöasioita opiskellessa on myös koko ajan tosi ajan hermolla, sillä ympäristöoikeus on alana alati muuttuva ja mukautuva, sillä ympäristöön liittyvät haasteet ja ongelmatkin muuttuvat koko ajan. Samalla luonnollisesti muuttuu myös ympäristöoikeudellinen sääntely.

Suomifiilistelyä
Hollantifiilistelyä
Hollannissa tuli pyöräiltyä ja juotua olutta. Tän kuvan muistoihin yhdistyy jotenkin molemmat...

Blogi on siitä kiva paikka, että tänne saa ihan huoleti purkaa omaa tajunnanvirtaa ja ajatuksia. Tuskin tätäkään postausta luki kukaan ympäristöoikeutta opiskeleva tai asiaa harkitseva ihminen, mutta ihan sama! Ymppähommat on kivoja hommia, ja meidän kaikkien yhteisestä ympäristöstä on kivaa pitää huolta.

xoxo,
Ilona-Anniina

19. kesäkuuta 2017

Kesälomalla

Hollantipäivityksestä toiseen. Lupaan että mun elämään sisältyy kyllä muutakin kun tämä maa!

Eräänä kauniina keskiviikkona otettiin ja lähdettiin Sannin kanssa viikon kestävälle tyttöjen lomalle, tarkoituksena päästä nauttimaan meidän molempien suosikkimaista Hollannista ja Belgiasta, saada vähän irtiottoa arjesta ja lomailla oikein olan takaa. Lennettiin tuuliseen Amsterdamiin huonon sään vuoksi vähän myöhässä. Meiän ensimmäinen hostelli sijaitsi aika lähellä asemaa, ja osoittautui olemaan hyvin alhaisen luokituksen majoituspaikka. Ensimmäiset kolme yötä siellä kuitenkin vietettiin, kuumuudesta ja huonoista sängyistä selvittiin ja hengissäkin pysyttiin! Ekat kolme päivää kierreltiin meille molemmille tuttua Amsterdamia tosi rennosti: shoppailtiin, istuskeltiin puistoissa ja terasseilla, syötiin hyvin ja nautittiin. 


Lauantaina meillä lähti aamupäivällä juna kohti pohjoisen Belgian suurempaa kaupunkia Antwerpenia. Juna Amsterdamista Antwerpeniin kestää reilut kaks tuntia, ja matka menikin kivasti nukkuessa päikkäreitä. Antwerpenissa meitä hemmotteli mielettömän hyvät kelit: 28 astetta ja aurinkoa taivaan täydeltä. Lauantaina myös meidän matkaseurue tuplaantui, kun Sannin sisko Viivi tuli Brysselistä meitä moikkaamaan ja lontoolainen ihana Anni liittyi meiän seuraan loppulomaksi. Antwerpen on Amsterdamia hiljaisempi ja avarampi kaupunki (johtuuko siitä, että kadut ovat leveämpiä vai siitä, että ihmisiä on vähemmän?) niin kauniilla rakennuksilla ja imo tosi mukavilla ihmisillä, ainakin meidän hostellin työntekijät oli ihan eri luokkaa kun Amsterdamissa. Meillä oli hostelli huippupaikalla, Grote Marktin laidalla, ja kävi niinkin hyvä tuuri että saatiin neljästään majailla yksityisesti kuudentoista hengen doormissa. Loma-aikahan ei monissa maissa oo vielä alkanut, joten pahimmat turistirysät vältettiin kyllä molemmissa kaupungeissa. Antwerpenissa on jotain todella viehättävää ja ihanaa, ja upeat säät kruunas todellakin meidän pari päivää Belgiassa.


Kaks viimeistä yötä vietettiin taas Amsterdamissa, tällä kertaa tosin vähän inhimillisemmässä hostellissa kun ensimmäiset yöt. Shoppailtiin vielä matkan viimeisiä ostoksia (ja hikoiltiin paniikissa siitä, mahtuuko ne edes meidän rinkkoihin), herkuteltiin nepalilaista ruokaa, käytiin kanavaristeilyllä ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan tää loma oli ihan paras: oon nauranut enemmän kun aikoihin, muistellut vanhoja, fiilistellyt kaupunkia ja ollut oikeasti L O M A L L A. Mulla on paha tapa olla vähän tiukkis ja joskus on hankala antaa olla tai rentoutua. Tän loman aikana oon saanu juuri sitä mitä kaipasin: oon osannut antaa olla ja elää just nyt. 


Vasta junassa menossa Amsterdamin lentokentälle mulle tuli sellanen olo, että onpas kummallista lähteä Suomeen. Aika nopeasti sitä ilmeisesti taas kotiutuis hollantilaiseen elämään. Mun ikävä Nijmegeniin on nostanut päätään oikeastaan ihan vasta, varmaan nyt kun on saanut elämän Suomessa tasaantumaan. Nyt on vasta ollut aikaakin ajatella, että mitäs kaikkea siellä tulikaan tehtyä ja koettua, ja löydän itteni aina välillä selailemasta niitä kuvia haaveillen. Kyllä Alankomaat tulee varmaan aina olemaan jollain tavalla tosi spessu paikka, paikka jossa on helppo tuntea että on kotona. Ihanaa että vihdoin sellaisia paikkoja tuntuu myös mulle löytyvän, kun jossain vaiheessa en tiennyt että missä mun tulevaisuuden koti on. Nyt tiedän, että kyllä se Suomessa on nyt ja aina, mutta silti pieni palanen musta halajaa varmaan aina Hollantiinkin.

xoxo,
Ilona-Anniina